Somen ihmeellinen maailma

Somessa kuka tahansa voi olla mitä tahansa.
On hämmentävää törmätä tuttavan päivitykseen jolla ei oikeastaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Parhaimmillaan, vaiko pahimmillaan, some on suurta teatteria. Katsojat eivät tosin välttämättä tiedä näytöksen nimeä, kestoa tai näyttelijöiden oikeita nimiä.

Mitä ajatella jos turkistarhaaja esittää somessa kettutyttöä tai karjankasvattaja vegaania?
Työpaikka on toki “vain” työpaikka, mutta arvojensa mukaisesti elävä edustaa omiaan niin tosielämässä, kuin somessakin.
Ulkoisiin olostuhteisiin ei aina ole mahdollista vaikuttaa, omaan somekäyttäytymiseen sen sijaan kyllä.
Joskus olosuhteet lyövät ylitse ja työttömyyden sijasta on valittava työpaikka jonka siihen hätään saa. Sairaus harvoin kysyy sopiiko tulla, vaan röyhkeästi tunkeutuu kylään. Säätila on mikä on, räntäsade ei muutu auringonpaisteeksi ajattelemalla – paitsi somessa.

Facebook ja Instagram ovat täynnä wannabe-kuvia ja tarinoita.
Niiden perusteella kaikki syövät terveellisesti raakaruokaa, urheilevat aamuin illoin, meditoivat lounaan sijaan, koti on suoraan Avotakasta ja elämä on täynnä hyväntekeväisyysprojekteja, kulttuuririentoja ja lomamatkoja Alpeille.

Siitäkin huolimatta että kaikki tietävät somen olevan täynnä varsin epätodellista arkielämää – mainoksia, ammattimaisia blogeja, joogaposeerauksia joilla ei ole mitään tekemistä normaalilla liikkuvuudella varustettujen ihmisten kanssa ja trollausta, ujuttautuu niistä epäilyksen siemen, ainakin herkemmille.
Pitäisikö olla jotenkin parempi, jotain enemmän ja jotain muuta vähemmän?
Jos kerran kaikki muutkin ovat?

Yksi jos toinenkin muuttuu levottomaksi jatkuvassa, ajan- ja todellisuudentajun vievässä päämäärättömässä somesurffailussa ja tuskailee oman huonommuutensa kanssa.
Täysin turhaan.
Some harvoin kuvastaa todellista elämää. Useimmiten se vilauttaa vain tähtihetkiä, onnen huumaa, ohikiitävää hurmiota ja asioita joita haluamme itsestämme näyttää tai jolta haluaisimme elämämme näyttävän. Se on mainoskanava jossa myymme  hyväksyntää – halusimme tai emme. Tykkäys-nappula, tiedäthän…

Some on pahimmillaan harhaanjohtava, vääriä tietoja välittävä ja ahdistusta aiheuttava.
Parhaimmillaan ihana tapa pitää yhteyttä ystäviin, saada inspiraatiota, luoda kontakteja, tehdä nojatuolimatkoja, jakaa tunnetiloja.

Jos tunnet someilun jälkeen itsesi levottomaksi, mielen matalaksi tai suljet koneen ärtyneenä, on ehkä aika pysähtyä miettimään miksi.
Jos tunnet tarvetta päivittää olojasi ja tilojasi päivittäin, löydät itsesi someviidakosta mietimästä miten sinne taas päädyit tai surffailet aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi, on ehkä aika tehdä samoin. Esittää itselleen kysymys miksi.