Lomakuplassa

Muutamaa pidettyä pilatestuntia ja viime vuodelta loppuun saatettuja ravintovalmennuksia lukuunottamatta olen leijaillut lomakuplassa puolitoista kuukautta.
Olen nauttinut auringosta, uskomattoman hyvää tekevästä lämmöstä ja valosta, mutta myös tuulesta, sateesta ja ihmetyksestä kun lähivuoren huippu oli eräänä aamuna peittynyt lumeen.

Olen nauttinut naapurin ystävällisyydestä, ollut kiitollinen facebookissa ventovieraan vaivannäöstä tutustuttaa minua muihin täällä asuviin suomalaisiin, ihastunut paikallisten tapaan tervehtiä huomenet ja hyvät illat koiria ulkoiluttaessani.
Mutta myös tuskastunut siihen että roskat heitetään autosta kadulle, suurin osa ei kerää koiriensa jätöksiä edes keskeltä katua, siihen että turistia / kieltä puhumatonta helposti rahastetaan aina pari euroa enemmän. Viimeisestä huolimatta siirsin opintojen aloitusta kuukaudella eteenpäin. Halusin nauttia lomakuplassa olemisesta, ilman varsinaisia päivittäisiä opiskelu- & työvelvotteita vielä hetken pidempään!

Siis tunnustan. Sydämeni haluaa laiskotella vielä hetken.
Maaret Kallio kirjoitti blogissaan (http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/) jokin aikaa sitten että intuitio voi ohjata laiskottelemaan. Allekirjoitan tämän täysin.
Kun vihdoin olen oppinut olemaan läsnä juuri nyt (tästä lisää myöhemmin), pelkään että kadotan kaikesta tästä nauttimisen, kiitollisuuden, onnellisuuden, “tässä on hyvä” -olotilan jos kalenterini täyttyy liikaa. Siksi päädyin hieman keventämään opintosuunnitelmaa ja siirsin aloitusta.
Intuitio voi ohjata laiskottelemaan myös tarkoituksella. Kun on taipumusta tehdä kaikki sata lasissa, on aiheellista myös opetella kellumaan täydellisessä lomakuplassa.

Lomakuplassa voi tehdä mielenkiitoisia havaintoja itsestään, ympäristöstään ja saada uusia ideoitakin. Niistä seuraavalla kerralla.

Besos.