Ensimmäinen Espanja-viikko takana. Olen todella nauttinut joka solulla valosta ja lämmöstä. Aamumeditaatiosta terassilla vilttiin kietoutuneena auringon noustessa, pitkistä kävelylenkeistä meren rannalla koirien kanssa, rauhallisista päiväkahveista, ihmisten iloisista ilmeistä beaglepennun kohdatessaan. Preciosa (kaunis) on varmasti sana jonka olen kuullut useimmiten viikon aikana. Pieni beagle on todellakin ollut huomion keskipisteenä! Ja hyvä niin. Noin 47 miljoonan asukkaan maassa on syytäkin sopeutua väkijoukkoihin.
Markinoilta ostettuna iso laventeli maksaa 3 euroa ja 50 eurolla ruokakaupassa saa helposti viikon ruoat koko perheelle. Lähellä olevassa lihakaupassa voi tosin helposti käyttää myös koko viikon ruokabudjetin yhteen pihviin (!) niin halutessaan. Me olemme toistaiseksi tyytyneet vain katselemaan käyskenteleviä lehmiä kukkulan toisella puolella vaikka koirat mielellään kiipeäisivätkin lihakaupan rappusia peremmälle.
Espanjassa on hevosia pienelläkin pihaläntillä ja karjaa laiduntaa kilometrin päässä.
Jos kävelen ylämäkeen, päädyn pieneen paikalliseen kylään. Jos alamäkeen, päädyn maankuuluun huvivenesatamaan. Ei hassumpi paikka asua!
Kuluneen viikon aikana on vahvistunut ajatus siitä että ajanhallinta on yksi tärkeimmistä osatekijöistä painonhallinnassa. Usein terveelliset, painonhallintaa tukevat ateriat vaativat suhteellisen paljon aikaa vievää pesemistä, pilkkomista, keittämistä.
Sen sijaan että heittäisi pakastepizzan uuniin.
(Näin tein myös itse viikonloppuna. Suunniteltu kukkakaaligratiini vaihtui pizzaan koska vatsani ei todellakaan halunnut odottaa 15 minuuttia pidempään. Kävelylenkki venyi suunniteltua pidemmäksi *ajanhallinta & suunnitelmallisuus!)
Ravintovalmennuksissa puhutaan paljon suunnittelusta ja ennakoinnista, mutta ehkä kaivattaisiin vieläkin enemmän konkreettisia malleja hektisen arjen terveellisestä ravitsemuksesta. Sellaisesta johon oikeasti jokaisella on ajan puolesta mahdollisuus. Työstänkin parhaillaan uutta sujuvampi arki-työnimellä kulkevaa kurssia, jonka tarkoituksena on tarjota konkreettisia reseptejä ja työkaluja arkeen ja ennenkaikkea ruoanlaiton suunnitteluun ja ajanhallintaan. Elämässä on paljon muutakin mukavaa kun hellan äärellä seisoskelu!
PS. Kaikesta ilosta ja valosta huolimatta kehoni kertoo stressistä. Vaikkakin se on tässä kohtaa positiivista stressiä – ovat oireet pitkälti samat kuin kiireen ja kuormituksen alla. Alitajunta kieppuu jännityksen ja pelkojen äärellä vaikka tietoinen mieli nauttii. Jännittävää seurata milloin keho alkaa kotitua, se kun kertoo usein aidommin asioista kun ehkä haluaisimme kuullakaan.
Kehoni toki myös riemuitsee. Tuntuu joustavammalta, energisemmältä ja ruokahalussa on selvästi havaittavissa muutos -siitä lisää tuonnempana.
janinaslounge.com 