Söin vuosikaudet iltaisin liikaa, koska se varmisti unen saannin. Pelkäsin nukkumaanmenoa nuoruuden trauman seurauksena, ja kunnon pasta-annos tai pizza piti huolen että sammuin kuin saunanlyhty. Ymmärsin kyllä että syön liikaa, mutta pidin itseäni vain selkärangattomana ja ahneena, olinhan lapsesta saakka rakastanut ruokaa. Meni vuosia ennen kuin ymmärsin, että söin pelkooni. Hain ruoasta turvaa ja lohtua.
Tunteet vaikuttavat merkittävästi syömiskäyttäytymiseemme
Tunteet vaikuttavat syömiseemme, usein jopa huomaamattamme. Emotionaalinen syöminen, tunnesyöminen – jossa syömme vastauksena tunteisiin kuten stressiin, suruun, iloon tai tylsyyteen, on hyvin yleinen ilmiö. Kun olemme stressaantuneita tai ahdistuneita, kehomme tuottaa kortisolia, joka lisää ruokahalua ja erityisesti halua syödä sokeri- ja rasvapitoisia ruokia. Tämä on luonnollinen reaktio, sillä keho pyrkii hankkimaan nopeasti energiaa. Sehän kuvittelee olevansa ikiaikaisessa “taistele tai pakene-tilanteessa”. Omalla kohdallani tunnistan nykyään stressin tai väsymyksen viimeistään siitä, että alan himoita ranskalaisia, pizzaa, sipsejä ja irtokarkkeja.
Miksi stressi lisää usein “roskaruoan” syömistä?
Stressi ja muut negatiiviseksi koetut tunteet vaikuttavat myös muihin hormoneihin, kuten insuliiniin ja greliiniin. Stressitilanteessa insuliinitasot voivat nousta, mikä voi johtaa verensokerin laskuun ja nälän tunteen lisääntymiseen. Greliini, joka tunnetaan myös nälkähormonina, voi nousta stressin aikana, mikä lisää ruokahalua. Samalla leptiini, hormoni, joka säätelee kylläisyyden tunnetta, voi laskea, mikä heikentää kykyämme tuntea itsemme kylläisiksi.
Ruoka on usein lohduttava kumppani, vaikka ystävän seura toimisikin paremmin
Surun tai yksinäisyyden tunteet voivat myös johtaa lohtusyömiseen. Ruoka voi tarjota hetkellistä lohtua ja mielihyvää, mutta pitkällä aikavälillä tapa todennäköisesti johtaa painonnousuun ja terveydellisiin ongelmiin. Lisäksi syyllisyys tai häpeä voi lisätä negatiivisia tunteita, mikä saattaa käynnistää haitallisen kierteen. Itseään sättivän äänen voi syödä hiljaiseksi.
Kulttuurissamme edelleen ihannoidaan laihuutta. Somea seurataessa tuntuu siltä että kaikki syövät vain viherpirtelöitä ja tuorepuuroja, ei siis vaikeaa ymmärtää miksi moni on ongelmistaan hiljaa.
Tylsyys on myös yleinen syy ns. nälättömälle syömiselle. Kun meillä ei ole tekemistä, tai esim. välttelemme jonkin ikäväksi koetun tehtävän aloittamista, saatamme syödä ajan kuluksi.
Toki iloonsakin voi syödä! Ruokaa voi käyttää palkintona tai tunnelmankohottajana. Monessa juhlassa ruoka tai herkut näyttelevät suurta roolia.
Voiko hormoneja syyttää?
Hormonaalinen toiminta ei ainoastaan vaikuta syömiskäyttäytymiseemme, vaan myös tunteisiimme. Esimerkiksi serotoniini, hyvän olon hormoni, vaikuttaa mielialaamme ja hyvinvointiimme. Ruoka, erityisesti hiilihydraatit, lisää serotoniinin tuotantoa, mikä selittää, miksi makeat ja hiilihydraattipitoiset ruoat tuovat hetkellistä mielihyvää. Dopamiinia, toista mielihyvähormonia, vapautuu syödessämme mieliruokiamme, mikä vahvistaa ruokaan liittyvää nautintoa ja voi johtaa riippuvuuskäyttäytymiseen. Sokeririippuvuus on yllättävän yleistä, vaikkei länsimainen lääketiede sitä suostukaan vielä addiktioksi nimeämään.
Toisaalta, hormonitoiminta voi myös reagoida tunteisiin. Esimerkiksi, rakkauden ja kiintymyksen tunteet voivat lisätä oksitosiinin, rakkaushormonin, tuotantoa, joka edistää läheisyyden tunnetta ja vähentää stressiä. Tämä voi vähentää tarvetta tunnesyömiselle ja muutoinkin parantaa yleistä hyvinvointia. Hyvä ruokkii aina hyvää, tavalla tai toisella!
Tunteiden vaikutusten ymmärtäminen syömiskäyttäytymiseen ja hormonitoimintaan on tärkeää terveellisen ruokasuhteen kehittämiseksi. Tietoisuus omista tunneperäisistä syömistottumuksista ja hormonien vaikutuksesta auttaa tekemään tietoisempia ja terveellisempiä valintoja. Hyväksyvä asenne itseään kohtaan ja terveelliset selviytymisstrategiat tunteiden käsittelemiseksi ilman ruokaa ovat avainasemassa tasapainoisen ja terveellisen elämän saavuttamiseksi.
Omalla kohdallani tunnesyömisen selättämisessä jooga ja sen tuomat tietoisuus- ja tunnetaidot ovat olleet suuremmassa roolissa kuin varsinaiset ravitsemukseen liittyvät opinnot. Asioita on vaikea muuttaa, jos omaa toimintaansa (tai kehonsa toimintaa) ei ymmärrä. Aloita siis hengittämällä syvään, ja kohtaa itsesi…
PS. En pidä “voi vaikuttaa” kirjoitustavasta, mutta hormonien kyseessä ollessa ei ole automaatio että kaikki ihmiset tuottavat niitä aina samoissa tilanteissa samoin tavoin. Tämän kirjoituksen pääpointtina ei kuitenkaan ole varsinaisesti hormonit, vaan se, että moni kärsii tunnesyömisestä, koska ei ole oppinut tunnistamaan tai sanoittamaan tunteitaan.
janinaslounge.com 