Pelättävä kostaja vai rakkaudellinen kannustaja? Olen viime aikoina tavannut erittäin mielenkiintoisia ihmisiä. Kun asuu tuhansien kilometrien päässä ystävistään, on todella ilahduttavaa kohdata ja tutustua ihmisiin joiden kanssa tuntee olevansa samalla aaltopituudella. Viimeisin kohtaaminen innoitti tähän kirjoitukseen. Olen vakuuttunut siitä etten sattumalta tätäkään ihmistä kohdannut - jokainen kohtaaminen opettaa (kuten karma), jos on sille avoimena. Melkein [...]
Suomalaiset sananlaskut johdattavat monen elämää. Väärään suuntaan. Vaikeneminen ei ole kultaa, eikä onnea kannata kätkeä. Muu maa ei välttämättä ole mustikka, eikä vesikään oikeastaan ole vanhin voide. Meillä on riittävästi puhumattomuudesta johtuvia avioeroja, hiljaisuuden rikkomia sisarusparvia. Vettä heitellään palavaan öljyyn niin että räiskyy entistä enemmän ja kotimaahan takerrutaan vaikka kaamosmasennus veisi hengen. Kirjoitan paljon enemmän [...]
Joskus se hiipii pikkuhiljaa, joskus hyökkää kertarysäyksellä. Tuska ja suru, kaikkia maailman epäkohtia kohtaan. Useimmiten tilanteen laukaisee väsymys yhdistettynä päivän lehteen tai aamu-tv:n uutisiin. Ihailen ihmisiä jotka tarttuvat heti konkreettisiin toimiin maailmatuskan syöksyessä silmille. Järjestävät keräyksiä, kirpputoreja, kokouksia, konsertteja. Myyvät talonsa, jättävät työnsä ja matkustavat maailman ääriin auttaakseen muita. Minä sen sijaan jään hetkeksi vellomaan. [...]
Olen utelias, sekä kiinnostunut - ihmisistä. Taustoista tarinoiden takana, totuuksista tasapaksujen "ihan hyvää" -lausahdusten sijaan, aidoista asioista. Espanjassa "mitä kuuluu" kysymykseen ei odoteta muuta vastausta kuin "hyvää". Kysymys on vain luonnollinen jatke tervehdyksen perään tai sen sijaan, muttei kysyjää varsinaisesti kiinnosta mitä sinulle kuuluu - ellei kyse ole sitten lähemmästä ystävyyssuhteesta. Parempi siis vain vastata [...]
Uskon että käsittelemättömät tunteet voivat kertyä kehoon. Ilmaisematta jääneet ajatukset ja tuntemukset muuttua ajan kanssa joksikin muuksi. Itsetuhoiseksi käyttäytymiseksi, katkeruudeksi tai oman minän kutistumiseksi peiteroolin vallatessa elintilan. Suru kertyy keuhkoihin, ärtymys lantion seudulle ja uupumus hartioille. Tunteet myös saattavat muuttaa muotoaan, ilmiasuaan, leikkiä piilosta. Ne sekoittuvat toisiinsa, vahingossa, tahallisestikin. On ehkä opetettu olemaan tuntematta, olematta [...]
janinaslounge.com 