Karma

Pelättävä kostaja vai rakkaudellinen kannustaja?

Olen viime aikoina tavannut erittäin mielenkiintoisia ihmisiä. Kun asuu tuhansien kilometrien päässä ystävistään, on todella ilahduttavaa kohdata ja tutustua ihmisiin joiden kanssa tuntee olevansa samalla aaltopituudella.

Viimeisin kohtaaminen innoitti tähän kirjoitukseen. Olen vakuuttunut siitä etten sattumalta tätäkään ihmistä kohdannut – jokainen kohtaaminen opettaa (kuten karma), jos on sille avoimena.

Melkein yhtä ilahduttavaa on pohtia miksei jonkun kanssa kemiat kohtaa.
Miksi tietty joogaopettaja tuntuu suorastaan ärsyttävältä? Miksi lähibaarin tarjoilija katsoo aina nenän vartta pitkin?
Vastaukset löytyvät aina itsestä, vaikka helpompaa olisikin etsiä muualta. Ulkoistaminen on helppoa ja yksinkertaista. Jos on tietoisesti kuitenkin tehnyt päätöksen, valinnut että haluaa pitää vaakakuppinsa tasoissa, karman itsellensä suosiollisena, on syytä etsiä vastauksia ensimmäiseksi peilistä.

Jooga on opettanut minulle että oma napa on tietyllä tavalla tärkein. Siitä täytyy aloittaa, mutta ei kuitenkaan tuijottaa herkeämättä. Myös ratsastuharrastus on opettanut että jos jokin ei toimi, vika on satulan päällä, ei hevosessa.
Jos itseään ei osaa kohdella myötätuntoisesti, on vaikea osoittaa sitä muitakaan kohtaan. Peilaamme jatkuvasti toisiamme ja myös sopeutamme omaa käyttäytymistämme muiden mukaan. Hyvä niin, silloin kun sopeutuminen kumpuaa sydämestä, eikä pelosta ettei tule hyväksytyksi aitona itsenään.

Omalla kohdallani ärsyttävä, mielestäni pilkkua turhissakin asioissa viilaava joogaopettaja heijastaa omaa perfektionismiani – jota yritän karistella kannoiltani hiljalleen. Tarjoilija ei suinkaan ole turisteihin kyllästynyt pikkupissis, vaan ujohko nuori nainen. Arastelee tuimaa, helposti otsa rypyssä olevaa katsettani (kun yritän kuumeisesti miettiä mitä tänään söisin) ja katsoo siksi maahan.

Suhtaudun kyseiseen joogaopettajaan nykyään suurella myötätunnolla. Tiedän miten rajoittavaa ja rasittavaa elämä voi olla kun yrittää tehdä siitä täydellistä. Kun suunta on hieman hukassa, on helppoa takertua entistä tiukemmin ja tarkemmin asioihin joita voi hallita tai ainakin kuvitella hallitsevansa.
Kyseisen tarjoilijan pyrin nyt kohtaamaan aina hymyssä suin. Tiedän että perusilmeeni on helposti tuima.
Todellisuudessahan en tiedä näistä ihmisistä mitään. En mitään siitä mitä he ovat kokeneet, käyvät läpi juuri nyt, tai mitä heillä on edessään tulevaisuudessaan.

Jokainen kantaa mukanaan karmaansa, kohtaloaan tai mielipidettä siitä ettei usko kumpaankaan. Vaikka itse uskonkin siihen ettei elämä ole pelkkien sattumusten summa, toivon että jokaisella olisi vapaus uskoa mihin haluaa, tai olla uskomatta. Karma on tekojen, mutta myös ajattelun, seurauksien seuraus – oppi.

Ehkäpä karmaa voisi ajatella omatunnon osanakin. Kun mieleni on tyyni, kiitollinen ja tunnen tehneeni päivän aikana enemmän hyvää kuin pahaa, voin nukkua yöni rauhassa, ja karmakin saa levätä.

PS. Tuli myös mieleen että…
Karma käsityksenä vaihtelee uskontokunnittain.
Dubaissa on ihana Karma Café, käy siellä illallisella jos olet kaupungissa. Et pety, lupaan!
Karmajoogalla tarkoitetaan epäitsekästä työtä, joka parantaa omaa karmaa ja auttaa kohti vapautta.
” I saw that” – Karma, pitää paikkaansa. Joskus kun ajatuksissani leijailen itsekkäästi hieman liian korkealla ja kovaa, konkreettisesti lyön tennarin kärkeni katukiveen tai kompastun – karma palauttaa maan pinnalle, muistuttaa nöyryydestä.
Maj Karma on suomalainen rock-yhtye.
Karma Cleanse nimistä yritystä luotsaa maailmanmatkaaja Katja Rusanen.
Gabby Bernstein puhuu myös karmasta (vaikkakin enemmän universumista) sekä kouluttaa Spirit Junkie life coacheja.
Ayurveda tarjoaa Panchakarmaa, toimenpiteitä joilla niin keho kuin mielikin puhdistetaan taakoista.
Eilinen karmakeskustelu laittoi kirjoittamaan myös ihmisten leimaamisesta kategorioihin sekä sammakoiden sylkemisestä ja rakentavasta riitelystä. Niistä lisää tuonnempana.