Mitä eroa on pilvenhattarahaihattelulla ja aktiivisella haaveilulla?

Pidän lukemisesta enemmän kuin tv:n katselusta. Nykyään olen varsin kriittinen tv:n katsoja, suon aikaani oikeastaan vain Ylen kanaville. Lempeät dekkarit joissa ihmisiä murhataan kauniisti – etunenässä neiti Marple ja Hercule Poirot, jaksavat aina ihastuttaa, uudestaan ja uusintojenkin uusintoina. Rakastan teatteria, mutta se onkin mielestäni lähempänä kirjallisuutta.

Downton Abbey ja Doc Martin viimeistelivät matkakuumeeni Englannin maaseutua kohtaan. Muutama vuosi sitten minulla olikin onni päästä tutustumaan Agatha Christien kirjailijakotiin, ihastella vihreitä nummia, pieniä merenrantakyliä ja samalla lyhyesti tutustua Lontooseen. Kello viiden tee Harrodsilla ja lasillinen shampanjaa Harvey Nicholas tavaratalon kattoterassilla olivat ikimuistoisia kokemuksia. Vähintään kerran kuukaudessa ikävöin paksuakin paksumpaa kermavaahtoa ja mansikkahilloa lämpimän skonssin kanssa. Ja sitä aitoa englantilaista teetä jota voisi värin puolesta luulla kahviksi.
Englantilainen kirjakauppa on lukemista rakastavalle taivas, kirjakahvila paratiisi.

Muistan lapsuudestani Järvenpään pienen kirjaston. Sen pahviset lainauskortit, miltä kirjastossa tuoksui ja kuinka rauhoittavaksi koin tunnelman jo ollessani juuri ja juuri ala-asteikäinen. Lainasin Neiti Etsiviä, Viisikko ja Nummelan ponitalli kirjoja. Muistan kuinka jännitin Neiti Etsiviä lukiessani, eivätkä ponitalli -kirjat todellakaan helpottaneet haavettani omasta ponista (joka sittemmin ilokseni toteutui, tosin ollessani jo reilusti yli 20-vuotias).

12-vuotiaana tutustuin Agatha Christien tuotantoon. Kymmenen pientä neekeripoikaa (nykyään nimellä Eikä yksikään pelastunut) oli niin pelottava etten uskaltanut lukea sitä enää hämärän tullen tai ollessani yksin kotona. En tiedä mikä tuossa menneessä maailmassa viehätti esiteiniä, mutta jotain sellaista siinä oli että viihdyn siellä erittäin hyvin edelleen.

Christien kirjoittama, vuodesta 1952 saakka pyörinyt näytelmä Hiirenloukku on aktiivisen haaveen listalla. Nuorempana haaveilin lähinnä asioista jotka olivat konkreettisesti kosketeltavissa. Nyt haaveilen tekemisestä, matkustamisesta, näkemisestä, kokemisesta.

Aktiivinen haave on saavutettavissa oleva -joten sitä ei kannata kuluttaa puhki etukäteen. Liiallinen etukäteen eläminen latistaa ja litistää, käy vähän samaan tapaan kuin monen kesälomalle. Odotukset luovat liian suuret paineet ja itse loma voi tuntua pettymykseltä.

Pilvenhattarahaihattelun haaveet voivat olla kuinka utopistisia tahansa. Ne ovat niin suuria etteivät kulu puhki päivittäisestäkään unelmoinnista. Parhaimmillaan ne ovat viihdyttäviä ja voimannuttavia. Saavat suupielet hymyyn ja askeleet kevyiksi. Ja eihän sitä koskaan tiedä – elämällä on tapana viedä sinua ajatuksiasi kohti.
The energy flows, where mind goes – on yleisesti tunnettu sanonta.

Mistä sinä haaveilet?

The Phone_20130903_037The Phone_20130903_051The Phone_20130903_098

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s