Ulos kaapista

Yleisesti “ulos kaapista” termiä käytetään puhuttaessa seksuaalisesta suuntautumisesta tai piiloteltavista luurangoista.
Seksuaalisuuteni jääköön omaksi asiakseni vaikka liputankin avoimuuden puolesta.
Luurangoista työstän erilaisia tarinoita, kuten tekeillä olevaa Hormonihirviö(t)-kokoelmaa sekä vielä toistaiseksi pöytälaatikossa piilottelevia aikuisten satuja.

Aikuiset tarvitsevat tarinoita yhtälailla kuin lapset. Niin faktaa kuin fiktiota.
Moni avioeroa läpikäyvä tai vakavasta sairaudesta toipuva vannoo vertaistuen nimeen. Kun toinen on kokenut saman tai kokee parhaillaan, ollaan samassa veneessä.
Vaikka rantaviiva olisi täysin sumun peitossa, on yhdessä turvallisempaa ja helpompaa suunnistaa taas eteenpäin. Varsinkin jos on joutunut äyskäröimään vettä henkensä, tai mielenterveytensä kaupalla.

Oma mielenterveyteni on ollut koetuksella moneen kertaan.
Lapsuuden traumat, työpaikkojen seksuaaliset ahdistelut, kaamosmasennus, tunnesyömishäiriö, uniongelmat, kilpirauhasen vajaatoiminta.
Rohkenen väittää että jos olisin saanut vertaistukea tai asiallista terapiaa, tarjottujen masennuslääkkeiden sijaan, olisin voinut paremmin ja jopa välttänyt tietyt karikot.
Puhun siis vuosia, vuosikymmeniäkin sitten tapahtuneista asioista ja kiitollisena nyt totean voivani paremmin kuin koskaan.

Moni hyvinvointialalla työskentelevä on päätynyt alalle omien ongelmiensa tai kokemiensa haasteiden vuoksi. Kun on käynyt diippiä shittiä läpi, on helpompi auttaa muita. Älä siis kuvittele että joogaopettajasi olisi aina ollut zen-tilassa.
Jokainen seesteiseen olo- ja mielentilaan päässyt tippuu sieltä vähän väliä, eikä ole sinne alunperinkään päässyt ilman rankkaa kapuamista. Onneksi matkan varrelta opitut kannattelevat pelastusrenkaan tavoin.

Sapattivapaani on päättymässä. Kuluneeseen on mahtunut vähän töitä, paljon oivalluksia ja onnellisia hetkiä, mutta myös ikävää, surua ja pelkoa.
Haluan edelleen osaltani jakaa joogaa – siinä muodossa kun katson sitä tällä hetkellä parhaiten toteuttavani. Rehellisyyteen, aitouteen ja yksilölliseen lähestymistapaan perustuen. Ilon, naurun ja hyväksynnän kautta.

Haluan omalla kertomuksellani rohkaista sinua tulemaan ulos kaapista. Kaivamaan luurangot, hautaamaan ne lopullisesti tai elämään niiden kanssa sovussa.
Hakemaan vertaistukea, lääkärin apua, ystävän tukea, mikä tahansa auttaakaan sinua pääsemään eteenpäin jos kamppailet keikkuvan veneen kanssa.
Some on tehnyt meistä pintakuvaihmisiä.
Uskalla kertoa jotain pintaa syvemmältä, ja huomaat että olet juuri pelastanut jonkun päivän, ehkä jopa elämän. Suurin osa meistä käy samoja kasvukipuja läpi koko ikänsä, helposti vain kuvittelemme olevamme yksin niiden kanssa. Kuinka helpottavaa onkaan kuulla ettei niin oikeasti ole.

Tämä kirjoitus on omistettu naisille jotka ovat kamppailleet tai taistelevat juuri nyt henkensä tai mielenterveytensä puolesta, muutamia vain mainitakseni.
Heidin rohkeudelle kertoa uupumuksesta ja äitiydelle. Lotan voimalle kertoa sairaudestaan ja sen aiheuttamista tuntemuksista. Tuijan päättäväisyydelle valita vaihtoehtoiset syöpähoidot ja kertoa niistä. Saanan sisulle ja päättäväisyydelle #fuckcancer. Karitan parantumiselle, vertaistukea tarjoaville luennoille ja kirjalle.
Kialle rohkeudesta kertoa koulukiusaamisesta.

PS. Mielenterveys sanalla on usein negatiivinen kaiku. Koska mieltä ja kehoa ei edes pitäisi erottaa, tulisi myös tuolle sanalle keksiä uusi, positiivisempi versio.
Ehkä pitäisi yleisesti puhua terveydestä ja hyvinvoinnista, ei erikseen eritellä. Perinteinen kiinalainen lääketiede suhtautuu moneen asiaan huomattavasti maanläheisemmin. ” Jos mieli on samea, on kehossa liikaa velttoutta ja raskaita ruoka-aineita tulee välttää. Pitkät, rauhalliset kävelyt ja syvään hengittäminen edistää mielen kirkastumista…”