Helmikuun kananäyttelyssä (kyllä, luit oikein) rakastuin ruskean sävyisiin ankkoihin. Ne olivat kauniita kuin karamellit!
Ehkä ensi vuoden näyttelystä poistumme omat ankat kainalossa. Myynnissä oli strutsivauvakin ja kaksi strutsin munaa olisi voinut ostaa kolmellakympillä. Kukot olivat osallistuneet kauneuskilpailuun, ja monen häkissä komeilikin jonkin sortin ruusuke.
Kanalan paikka on katsottuna valmiiksi. Emme ole ehtineet perehtyä riittävästi kanojen hoitoon, joten maltamme mielemme ja ostamme munat toistaiseksi maalaismarkkinoilta. Iloksemme olemme saaneet munia myös ystäväperheeltämme, joka onkin erikoistunut eri sävyisiin kanan- ja ankanmuniin. Klassinen duck egg blue tulee siis todellakin aidosta munan väristä, ja sävyjä on useita.
Mies paisteli tänään hanhenmunan aamiaiselle ja muna täytti koko pannun.
Arvatkaa tuliko hanhikuume? Myös hanhenmunista tehty tortilla de patatas, eli perinteinen espanjalainen perunamunakas on erittäin herkullista!
Maalaismarkkinoilta todellista lähiruokaa, kirpputorilta löytöjä
Sunnuntaiset maalaismarkkinat vihannesten ja hedelmien katseluineen ja hintojen vertailuineen on hauskaa ja hyödyllistä. Myyjiltä saa myös hyviä reseptivinkkejä. Olenpa jounut jo muutaman kerran kysymään tyhmiäkin, eli “mikä tuo on”? Espanjan kaikkiin vihanneksiin ei todellakaan törmää K-marketin hevitiskillä, eikä edes Citymarketissa.
Markkinoiden viereinen, jättimäinen kirpputori on maalaisviihdettä parhaimmillaan.
Huvi, hyöty ja ulkoilu samalla retkellä, mikäs sen mukavampaa!
Kirpputorin kiertämiseen kannattaa varata reilusti aikaa. Tunnissa ei pääse pitkälle, ja paikalliset törmäävät tietysti aina tuttuihin.
Espanjassa ei koskaan ole liian kiire vaihtaa kuulumisia.
Kylätie tarjoaa takuuvarmaa viihdettä
Jonkun kanoja on aina karussa, koirista puhumattakaan. Kadonneita papukaijojakin etsitään usein.
Milloin minkäkin mutkan takaa tulee vastaan mummot päiväkävelyllä (tukat kammattuina, huulipunissaan) tai vaikka puuhun pitkällä narulla sidottu, syömään jätetty poni.
Olen saanut ihastella muutaman tunnin ikäisiä kilejä ja myöhemmin samalla viikolla heidän äitiään joka laidunsi tien vieressä yksin, aidan ulkopuolella. Kilejä ei näkynyt, joten toivoin ettei vuohi luule minun varastaneen sen vauvoja. Sen verran suuret sarvet olivat rouvalla että toivoin hänen pysyttelevän kaukana. Olin aina luullut että sellaiset jättimäisetn kiemurasarvet ovat vain pukeilla, mutta suuri hurraa huuto tasa-arvolle! Sen suhteen Espanjassa onkin vielä paljon kurottavaa Suomeen verrattuna, ikävä kyllä.
Yht’äkkiä tien voi täyttää vuohet tai lampaat, ja jos ei muuta niin joka päivä jännittää milloin aina irti oleva vapaankasvatuksen helmi, eli naapurin pikkukoira jää jonkun jahtaamansa auton alle.
Joen varren bambuissa suhiseee ja rapisee, toistaiseksi sieltä ei (onneksi) ole tullut esiin kissaa suurempaa.
Kavioiden kopsetta kuulee useinkin ja eteen saattaa tupsahtaa hieman hampuusimainen mies upealla hevosella. Ottaen huomioon etten ole ajellut säärikarvojani sitten Marbellasta muuton, kumisappaat ovat uudet lempijalkineeni, ja harva se päivä olen joku risu tukassa, sanotaan vain että mies. Ei ole koiraa karvoihin katsomista!
Erilaiset muuli- tai hevoskärryt bongaa ajelulla ainakin viikonloppuisin.
Aidan raoista tirkistely on ihan oma huvinsa, jonka olenkin kertaalleen jo nolosti tunnustanut kun selvittelin mikä kumma pitää lujaa trööt-ääntä (hanhi). Moukkamaisen tirkistelyn sijaan voi toki vaihvihkaa katsellaa muiden pihoja. Kauneuden lisäksi katselemalla oppii! Selvitin juuri erään luonnonmukaisen hedelmäkärpästen torjuntatavan, kun marssin puutarhaliikkeeseen kyselemään näkemääni.
Luonto muuttaa muotoaan jatkuvasti ja sen seuraaminen on erittäin mielenkiintoista
Olen myös päässyt jyvälle puutarhanhoidon koukuttavuudesta (tästä voisi tarinoida pitkäänkin), tuntenut suurta riemua kompostissa kasvamaan alkaneesta perunasta, ja siitä että itse istutetut hedelmäpuut ovat alkaneet tuntea olonsa kotoisaksi.
Harva se aamu teen pienen kierroksen pihassa ennen aamiaista. Nuuskin kukkia, silittelen lehtiä ja paijailen puita. Emme ota elämää täällä itsestäänselvänä, emmekä kuvittele että me määräämme luontoa. Suhtaudumme maahan kunnioituksella ja parhaamme mukaan teemme muutoksia kohti luonnonmukaisempaa kasvatusta ja elämää ylipäätään.
Ihan oma lukunsa on sitten kylän riennot. Juuri nyt on käynnissä Fiesta de Primavera, jonka konsertit kuuluvat osittain Päärynälaaksoon saakka. Emmehän ole kuin kivenheiton päässä vanhasta kaupungista ja sen kupeessa olevasta Feria-alueesta.
Oman tarinansa ansaitsee myös espanjalaisten naapureitten yllätysvierailut ja ystävällisyys.
Nyt istuttamaan palmuja, heippa!
PS. Jotta lukeminen olisi miellyttävää, eikä jatkuvaa “sulje-mainos” ruksien klikkailua, en rahoita blogia mainoksilla.
Tällä hetkellä kirjoitan käsikirjoitusta, osittain fiktiivistä, mutta pitkälti omista kokemuksista ammentavaa tarinaa Päärynälaaksosta.
En tiedä saanko sitä koskaan valmiiksi, tai jos saan, julkaiseeko sitä kukaan, mutta ääneen asian sanominen ryhdittää ainakin omaa toimintaa. Olen siis kaivanut esiin jo muutaman kerran kuopatun haaveen kirjan kirjoittamisesta!
Olen kiitollinen❤️ jokaisesta blogin lukukerrasta, mutta jos haluat konkreettisesti tukea kirjoittamisen etenemistä, teet sen helpoiten lunastamalla paikan syksyn online-joogatunnille. Hinta on vain 69€
En vahdi ketkä saapuvat paikalle, pakkoa osallistumiseen ei tietenkään ole. Olisi toki ihanaa nähdä sinut Zoomin kautta sunnuntaisin.
Energia välittyy myös etänä!
Lue lisää yinjoogasta tästä.
Ohjeita livestream-tunnille osallistumiseen tästä.
janinaslounge.com 