Lapsena sarjakuvasuosikkini oli Akun Ankan Milla Magia. Kukapa meistä ei joskus olisi halunnut omata taikavoimia En ole lukenut ainuttakaan Wonder Woman sarjakuvaa tai nähnyt Ihmenaisesta kertovaa elokuvaa. Sen sijaan omistan kaksi Wonder Woman viittaa, eli T-paitaa. Toisen olen saanut mieheltäni ja toisen löysin yllättäen postiluukustani viime talvena. Paidan mukana tullut kiitos-kortti lämmittää varmasti vielä silloinkin kun paidan kuva on haalistunut.
Moni meistä kaipaa välillä päällensä jotain tuttua ja turvallista ja joskus tarvitaan suorastaan supervoimia selättämään elämän haasteet, eteen syöksyvät henkiset meteoriitit ja muut vaaralliset viholliset. Todellisuuden Wonder Womanit taistelevat miekan sijaan, milläpä muulla kuin rakkaudella. Voimallinen viitta on rakentunut ystävällisyydestä, toivosta, empatiasta, anteliaisuudesta, rauhasta ja rakkaudesta. Mutta myös sitkeydestä, päättäisyydestä ja rohkeudesta. Mutta entä kun viitta hukkuu taistelun tuoksinnassa?
Voimakkaan suojaviitan puuttuessa Wonder Woman saattaa pirskahdella ärtymystä, turhtautumista, kiukkua, ehkä jopa vuodattaa katkeruuden kyyneliäkin. Ihmenainen saattaa luopua uskostaan – maailman hyvyyteen, elämän merkityksellisyyteen. Miten on mahdollista että yhteisen hyvän sijaan keskitymme riitelemään mistä mikäkin sai alkunsa – kenen syy? Salaliittoteoriat alkavat olla villimpiä kuin Akun Ankan tarinat koskaan.
Covid-kriisi tiputti titteliin katsomatta monet polvilleen. Osan pelosta, toiset taloudellisista syistä – kuolemaakin on kohdattu. Moni Ihmenainen hämmästyi supervoimien kadotessa – kunnes tajusi ettei viitta ole mihinkään kadonnut. Ihmenainen, ihmeellinen nainen antoi pelon ja epävarmuuden hallita itseään hetken. Peittää maailman hämmästyksen usvaan ja egon tuskaan. Heittää päälleen harhaluulon että oma elämä olisi ylipäätään täysin hallittavissa. Ikäänkuin kuin mitään ei voisi tapahtua ilman lupaamme.
Ihmenaiset, me kaikki omalla tavallammalla ihmeelliset naiset – nyt on aikamme valjastaa viittamme siihen tarkoitukseen kun se meille on tarkoitettu, mutta myös ymmärtää ettemme ole kuolemattomia tai omaa sellaisia taikavoimia että voisimme pelkällä uskolla siirtää vuoria. Emme voi hallita kaikkea, emme ole vastuussa kaikesta, emmekä kaikista. Voimme haaveilla, suunnitella ja toteuttaa, elää ja rakastaa parhaan kykymme mukaan -myös nyt. Kaikesta maailmalla tapahtuvasta huolimatta, ja juuri siksi.
Universumi antaa kyllä edelleen back uppia kunhan ensin sanoitat ajatuksesi tarpeeksi selkeästi. Vetovoiman laki toimii yhä edelleen.
Vedät puoleesi sitä mitä ajattelet, yhä edelleen. Mikään ei oikeastaan ole muuttunut, vaikka meistä saattaakin tuntua että koko elämä on kääntynyt päälaelleen. Kerro mitä haluat, tee suunnitelma ja toimi. Harvalle haaveet muuttuvat todeksi mitään tekemättä.
PS. Ennen joulua ilmestyy pieni Opas, jonka tarkoituksena on auttaa joogaopettajuudesta haaveilevia valitsemaan itselleen parhaiten sopiva koulutus. Tämä pieni Opas laajenee seuraavana vuonna laajemmaksi, englanniksi julkaistavaksi versioksi. Tuon version, erilaisten naisen elämästä kertovien fiktiokirjoitusten lisäksi, työstän kiireettömällä kirjoitusvapaallani meren rannalla. Inspiroivassa asunnossa josta näen suoraan merelle. Katselen kun aallot lyövät kallioihin ja mietin kuinka kiitollinen ja onnellinen olen – kuinka taianomaista onkaan että haaveensa voi kirjoittaa todeksi. Tarkkaa aikaa tai sijaintia tälle tapahtumalle en määrittele, annan Universumin hoitaa oman osuutensa. Ja se tekee niin kun pidän tavoitteeni kirkkaana mielessäni, taikaviittani liehumassa ja ymmärrän keskittyä asioihin jotka ovat hallinnassani.
Antaudun.
janinaslounge.com 