Kriisin aikana on tärkeää ammentaa omista vahvuuksista

Juuri nyt ammennan siitä mitä moni on minulle sanonut.
“Sä olet rohkea.”

Voimaannun mieheni sanoista.
“Voit tehdä mitä tahansa, mutta et kaikkea.”

Koska ääni minussa huutaa.
“Miten olet voinut päätyä tilanteeseen jossa et itse pysty hoitamaan asioitasi?”

Kolmen vuoden Espanjassa asumisesta huolimatta kielitaitoni ei todellakaan taivu viranomaisten kanssa hoidettavien asioiden hoitamiseen. Olen tosin opiskellut kieltä hyvin laiskasti, joten kyseessä on siis täysin normaali syy-seuraus suhde. Suurimman osan töistäni ja opinnoistani teen englanniksi, joten olen antanut itselleni henkisesti luvan valua kerran viikossa espanjan tunnille, intensiivisen kielikoulussa käymisen sijaan.
Kotona opiskelu on jäänyt viime aikoina satunnaisiin uutisten lukemisyrityksiin tai saippuaoopperan katsomiseen. Olen suoritunut hikoillen muutamasta koirakoulutunnista espanjaksi, mutta totuus lienee siinäkin että esitin enemmän käytäntöä käsilläni.

Pärjään tavallisessa arjessa, mutta olen joutunut antautumaan asiointitoimistoni (Asesoria) huomaan, ja rehellisyyden nimissä en vieläkään oikein tiedä mitä he juuri nyt tekevät. Paras ymmärrykseni on että saan hamassa tulevaisuudessa osan maaliskuussa maksamastani autónomo-maksusta takaisin ja ettei kyseistä maksua veloiteta huhtikuussa. Voin tehdä silti töitä netin kautta kunhan tuloni jäävät tietyn rajan alle. Autónomo vastaa suomalaista toiminimeä ja sen kuukausimaksulla (noin 300€) mm. katan oman sairausvakuutukseni. Toki tilitän sitten erikseen arvonlisäverot ja maksan veroa tuloistani.

Asesoriat, eli asiointitoimistot hoitavat kirjanpidon lisäksi monia muita asioita, ja koska Espanjassa byrokratia on hieman kinkkisempää kuin Suomessa – varsinkin jos et puhu sujuvaa espanjaa, on toimiston käyttö todellakin suositeltavaa. Mutta miten valita itselleen sopiva toimisto?
Aloitin asioiden hoitamisen suomalaisen toimiston kanssa, mutta en vakuuttunut heidän ammattitaidostaan koska sain jatkuvasti itse olla kyselemässä asioitteni perään ja he usemman kerran myös unohtivat minut tyystin.
Nykyisen Asesorian valitsin käyttämämme autokorjaamon omistajan suosituksen perusteella. Toimisto on erittäin edullinen, mutta meillä ei ole yhteistä kieltä. Heidän englantinsa on vielä ontuvampaa kuin espanjani, joten useimmiten joudun vain luottamaan siihen että asiat tulevat hoidetuksi etujeni mukaisesti. Muiden suomalaisten yrittäjien kanssa puhuttuani olen tosin tullut siihen tulokseen että hyvän ja kohtuuhintaisen toimiston löytämistä voidaan verrata lottovoittoon!
Tässä kohtaa voisi silti todeta että olisin voinut valita toimiston viisaamminkin, kyllä. Tai panostaa enemmän kielen opiskeluun, kyllä.
Ottaa asioista paremmin selvää, en oikeastaan. Espanjassa tuntuu olevan mahdotonta saada yhtä ainutta, siis samanlaista vastausta mihinkään asiaan. Nettisivua jolta voisi luotettavasti lukea kaiken, esimerkiksi Autónomo-asioihin liittyen (englanniksi) en ole onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta löytämään. Ja lähes kysymyksestä riippumatta, vastauksia tuntuu olevan yhtä paljon kuin vastaajiakin.

Seuraan aktiivisesti Facebookin suomalaista Naisyrittäjät-ryhmää ja näyttää sielläkin olevan monta kysymystä samoihin aiheisiini liittyen. Kysymyksistä näkyy huoli ja pelko tulevaisuudesta, omasta taloudellisesta selviämisestä. Keskusteluissa näkyy myös keskittymiskyvyn mahdottomuus juuri tällä hetkellä. Kriisin keskellä monelle tuntuu olevan mahdotonta etsiä luotettavaa tietoa viranomaisten lähteistä, eli ennemmin kysytään samassa veneessä olevilta. Mutta entä jos se soutukaverikin perustaa tietonsa mutu-tuntumaan, puutteellisiin tietoihin, iltapäivälehtien juttuihin? Kun pohjan tulppa irtoaa niin sitten hukkuvat kaikki?
Vertaistuki on usemmiten ihan parasta, mutta kyllä nyt apua apua kanssakavereille huutelun sijaan on enemmän ikävä luotettavaa kirjanpitäjää tai lakimiestä joka sanoisi että “ei hätää, nyt tehdään näin…” Totuus tässä kohdenhan on toki se, että toimistoni voi hyvinkin olla se lottovoitto, en vain ymmärrä sitä – vielä.

Aamuisen itselleni tuskastumisen kiukun ja tyhmäksi sättimisen sijaan käännän vallitsevan energian vahvuudeksi!
Jos olen ollut niin rohkea että olen uskaltanut vaihtaa niin maata kuin ammattiakin, pystyn selviytymään tästäkin!
Siitä huolimatta ettei töiden jatkumisen aikataulusta ole mitään tietoja, miehen töistä puhumattakaan.
Kärsivällisyydellä, asioiden priorisoinnilla, omien arvojen peilaamisella – jälleen kerran. Avoimuudella, muiden auttamisella mahdollisuuksien mukaan, luottamuksella, rakkaudella ja uskolla – siihen että kaikesta kamalasta seuraa loppujen lopulta aina jotain hyvää.

Jos oma usko on koetuksella, listaa asioita missä olet hyvä! Mitkä on sun vahvuuksia? Meillä kaikilla nimittäin on niitä rutkasti, vaikka välillä tuntuisikin siltä ettei ole mitään annettavaa, ei mitään viisasta sanottavaa.
Jos tuntuu mahdottomalta, tee se ystävällesi ensin.

” Moi Marianne!
Tulit mieleeni kun aloin pohtia omia vahvuuksiani. Olen aina ihaillut sun antautumista ja omistautumista eläimille. Aiemmin hevosille ja nyt koirille. Kuinka perusteellisesti ja sitoutuneesti sen teet, millä innolla ja halulla myös auttaa muita.
Sun auttamishalu ja empatiakyky ei todellakaan rajoitu vain eläimiin, vaan olet todella hyvä myös ihmisten kanssa.
En voi koskaan kiittää riittävästi siitä avusta jota annoit silloin kun kävin läpi jotain mitä en meinannut itsekään ymmärtää. Se että kuuntelit ja kuljit vierellä ilman että tuputit neuvoja oli sanoin kuvaamattoman arvokasta ja tärkeää.
Toivon että olet ja pysyt terveenä, ja että mielesi pysyy positiivisena kaiken tämän keskellä. Ajattele sun huikeita vahvuuksia ja saavutuksia jos meinaa usko loppua kesken.”

PS. Espanjassa ollaan oltu nyt 18 vrk ulkonaliikkumiskiellossa. Koiran saa viedä pikapissille, kaupassa, apteekissa, lääkärissä tai pankissa saa käydä, mutta muutoin ei ole mitään asiaa ulos.
Sen sijaan että ajattelisimme olevamme pakotettuja olemaan kotona, ajattelemme olevamme turvassa. Espanjassa kuoli koronavirukseen viimeisen vuorokauden aikana 849 ihmistä.