Hevostelua

Hevosen selässä aika pysähtyy. Mieli pysyy läsnä tekemisessä, omassa kehossa. Ratsastaessa on samaan aikaan rento ja äärimmäisen hereillä. Parhaimmillaan oma keho tuntuu äärimmäisen kevyeltä ja hevonen liikkuu kuin ajatuksen voimalla.

Hevoshulluus on positiivinen mielentila jonka iskiessä siitä harvoin pääsee eroon.

Aloitin ratsastuksen 8-vuotiaana. Muistan todennäköisesti loppuelämäni kuinka paljon minua jännitti pyöräillä reilu kuuden kilometrin matka kotoa ratsastuskoululle. Kuinka hevosten ja lannan tuoksut leijailivat vastaan jo pitkästi ennen tallin pihaa ja kuinka jalat tuntuivat spagetilta kun avasin oven satulahuoneeseen – ääni täristen kerroin kuka olen ja kysyin että täälläkö se alkeiskurssi nyt sitten alkaa. Tiesin toki olevani oikeassa paikassa, mutta vatsassa kiertävä jännitys oli niin suuri että meinasin oksentaa enkä keksinyt muutakaan sanottavaa.

Alkeiskurssin jälkeen sain oman hoitoponin. Kimo nimeltä Olav valloitti sydämeni ja useamman illan viikossa. Tunnollisesti pyöräilin säässä kuin säässä tallille ja joskus äitini tuli pelastamaan pystyyn paleltumiselta hakien autolla kotiin. Muistan edelleen kuinka seisoin suihkussa ja sulattelin sormia, varpaita ja itkin. Kuuma vesi sattui osuessaan jääkylmiin jäseniin mutta hevoset ja ratsastus olivat kaiken tuskan väärtejä!
Viikkorahoista säästin harjoja varten ja voi sitä onnen päivää kun saattoi käydä paikallisessa eläintarvikeliikkeessä ostamassa hoitovarusteita. Kumisuka, harjakampa, kaviokoukku. Perinteinen satulasaippua tuoksuu edelleen taivaalliselle!

Ikäväkseni minä ja muutama muu tulimme melkoisen kiusatuksi isompien hoitajien toimesta mutta rakkaus hevosiin vei voiton, emmekä antaneet kiusaamisen lannistaa. Osa entisistä kiusaajista on FB-kavereitakin nykyään ja osan olen kohdannut kasvotustekin. Kaksitoista vuotta ratsastustarvikeliikettä pitäessään ehti tavata niin lapsuuden heppatuttuja kuin sittemmin heidän lapsiaankin. Nyt osalla on jo lapsenlapsia jotka ottavat tuntumaa hevosiin heti kävelemään opittuaan! Kohdatessamme emme ole ottaneet menneitä puheeksi, luultavasti kiusaajia hieman hävettää enkä ole itsekään halunnut kaivella menneitä. En tiedä olisiko pitänyt? Ketä olisi auttanut? Haluan uskoa ihmisistä hyvää, enkä itsekään ole teininä ollut puhtoisimmasta päästä. Toivon että olemme kaikki viisastuneet ja osaamme nyt tarvittaessa tarttua kiusaamiseen – pienempien ja heikompien puolustamiseen.

Hevoset ja ratsatus ovat olleet tiiviisti elämääni pientä teini-iän taukoa lukuunottamatta ja koska työni on rauhan ja rakkauden jakamista, haluan jakaa myös hevoset! Ensi keväästä lähtien on tarjolla #omien lomien lisäksi myös pitkä viikonloppu hevosten parissa. Yksi elämäni ihanimmista viikonlopuista oli Soneran työporukan kanssa järjestetty aikuisten ratsastusleiri Huittisten ratsastuskeskuksessa ja haluan jakaa samanlaista yhdessä tekemistä, iloa, innostumista, onnistumista ja rakkautta hevosia kohtaan. Näissä viikonlopuissa tärkeintä ei ole oman ratsastustaidon edistäminen, vaan uudet kokemukset, läsnäolo, yhteisöllisyys, ilo ja tietysti yksilön & yksilöllisyyden kunnioittaminen – joogaa unohtamatta.

PS. Osallistuakseen ei tarvitse olla taituri, mutta maastossa laukataan välillä vähän pidempiäkin pätkiä ja joskus varsin vauhdikkaasti, maastoiluun tottuneilla hevosilla toki.

PPS. Teskikuskiryhmä on täynnä.