Sapattivapaa – uhka vai mahdollisuus?

Sapattivapaan pitäisi olla lakisääteinen irtiotto kaikille yli 35-vuotiaille. Vähintään puolen vuoden hengähdystauko estäisi monta avioeroa, loppuunpalamista ja masennusta.

Kun lähes kaikkia vaivaa jatkuva stressi, kiire ja riittämättömyyden tunne, on vaikea löytää aikaa pysähtymiselle ja itsestä huolehtimiselle. Ihminen toimii osan ajasta automaattiohjauksella, osan pää kolmantena jalkana juosten ja loput tehden itselleen vahingollisia valintoja. Stressaantuneena tai uupuneena ei useimmiten pysty tekemään esimerkiksi terveyttä edistäviä valintoja ravitsemuksen suhteen.
Kiireen vuoksi tingitään myös unesta jonka laatu on jo entuudestaan heikko, ja liikkua ei joko ehdi tai jaksa. Parisuhde ja ystävät kärsivät jatkuvasta läsnäolottomuudesta, mielenkiinnon ja kärsivällisyyden puutteesta. Stressaantuneen mielestä muiden käytös alkaa vaikuttaa oudolta ja kaikki sanomiset kuulostaa arvostelulta.

Stressin jatkuessa pidempään voi tuntua siltä että kukaan muu ei tee mitään oikein, tai pahimmillaan että koko maailma on kääntynyt itseä vastaan. Uupuneen ja stressaantuneen kyky nähdä asiat niiden oikeissa suhteissa on usein täysin kateissa. Monelle alkoholi tai unilääkkeet tuovat hetken helpotuksen, mutta varsinaisesti ne kuitenkin lisäävät kehon ja mielen kuormaa entisestään. Kierre on tehokkaasti itseäänruokkiva, paha olo lisääntyy.

Sapattivapaa voi toimia käänteen tekevänä katkaisuhoitona, ellei sitten aikatauluta sitä arkeakin tiiviimmäksi suoritusrupeamaksi.
Kun jatkuvan päänsisäisen melusaasteen ja sinne tänne sinkoilevat ajatukset saa pysäytettyä pidemmäksi aikaa, saattaakin nähdä koko elämänsä eri valossa. Voi olla että näky onkin varsin pysäyttävä.
Kun työpaine poistuu ja kiire lakkaa, voi olla hetken totaalisen hukassa. Itsensä saattaa joutua määrittelemään ihan uudelleen. Kuka minä olen ilman työtäni, työrooliani?

Moni pysähtyjä alkaa pohtia omia arvojaan pintaa syvemmältä. Monelle tärkeä perhe on arvoista usein korkeimmalla mutta käytännön tasolla jääkin kaiken muun jalkoihin. Mieleen voi nousta jopa kysymys elämän tarkoituksesta, pelko vanhenemisesta, ymmärrys elämän rajallisuudesta – itsensä alkaa nähdä eri silmin, ehkä.

Ehkä kysyy itseltään mitä minä oikeasti haluan?

Sapattivapaa ei automaattisesti pelasta avioliittoja joissa rakkaus on tallottu kiireen alle. Se voi kuitenkin antaa mahdollisuuden rakastua uudelleen.
Se ei pelasta uupumukselta jos sen jälkeen ei muuta mitään.
Vapaa ei välttämättä estä masennusta, mutta saattaa auttaa ymmärtämään masennuksen eri tasoja. Saattaa auttaa erottamaan mikä on väsymystä, mikä mielenkiinnon puutetta ja ehkä mikä on piilevääkin ahdistusta omien arvojen mukaisen elämän vastaakarvaan kulkemisesta.