
Pari kertaa eloni aikana olen pelännyt että kuolen. Jos jotain niistä peloista olen oppinut, sen lisäksi kuinka lamaannuttavaa pelko voi olla tai kuinka sairaaksi se voi tehdä – on se ettei mitään voi pitää itsestäänselvänä.
En ole edelleenkään ihan sinut sen kanssa etten elä ikuisesti, mutta kukapa meistä olisi? Buddhalaisista opetuksista, joogafilosofiasta ja terveestä maalaisjärjestä voi kuitenkin ammentaa luottamusta pelkojen yllättäessä – sillä suuri osa ihmisen peloista on melko aiheettomia, varsin hassuja ja jopa kummallisia – sitten loppujen lopuksi. On kuitenkin eria asia pelätä kuin olla huolissaan tai murehtia. Kuoleman tai läheisen menettämisen pelkoa ei voi vähätellä, mutta niistä puhuminen voi kyllä auttaa.
Kehoaan tarkkailemalla voi myös oppia tunnistamaan tunteitaankin paremmin. Joskus huolet, murheet, pelot ja epävarmuus saattavat mielessä mennä sekaisin, mutta keho kyllä kertoo mistä on oikeasti kyse jos sitä osaa kuunnella.
Omalla kohdallani suurimpien pelkojen kohdalla olen lamaantunut. Mennyt melkoisen lukkoon, osaamatta oikeastaan ajatella muuta kuin itse pelkoa. Toimintakyky on säilynyt mitenkuten ja pintakin pysynyt suhteellisen sileänä vaikka sisuksia on korventanut kammottava koko kehon kramppiin saava pelko siitä että entä jos…
Pidempi pelkojakso teki minut niin huonovointiseksi että se pakotti päästämään pelosta irti ja hyväksymään elämän sellaisena kun se sillä hetkellä oli. Ymmärsin että jos pidän pelosta kiinni niin todennäköisesti kuolen stressiin, niin huonosti voin. Tätäkin kirjoittaessa vatsani vetää kramppiin ja hengitys muuttuu lyhyeksi ja pinnalliseksi. Kehoni muistaa pelot vielä hyvin vaikka mieli onkin niiden suhteen jo varsin kevyt.

Kokemukset opettavat aina jos ne oppina osaa vastaanottaa ja niinhän sitä sanotaan että mikä ei tapa, se vahvistaa. Omalla kohdallani kyllä käännyin muutamaa pykälää herkemmälle, mutta vahvistumistakin lienee tapahtunut. Ainakin vahvuutta vastaanottaa asiat sellaisina kuin ne eteen tulevat. Toisaalta myös toimia jos jokin ei tunnu hyvältä tai riitelee omia arvoja vastaan.
Sielun suunnitelmani mukaan, josta kirjoitin aiemmin, tehtäväni on toimia opettajana. Joogan opettamisen ja koirien kouluttamisen kaiketi voidaan katsoa täyttävän nimikkeen. Mutta jos jotain voisin sinulle opettaa niin…
Mitään ei voi pitää itsestäänselvänä, älä siis pidä.
Asioita vastaan taisteleminen on usein turhaa. Hyväksyntä, on kyse sitten kuinka raadollisesta asiasta tahansa, on usein helpompi ja parempi tie -ainakin sydäntäsi ajatellen.
Sydämestä käsin eläminen ei useinkaan ole helppoa, mutta ainoa tapa saavuttaa tasapaino ja löytää onnen hippuja. Onnellisuutta sinänsä on turha tavoitella, se tulee ja menee.
Omien arvojensa mukaisesti elämällä ja elämänsä täyttämisellä itselleen merkityksellisillä asioilla tekee sinut kiitolliseksi. Kiitollisuus ja tietynlainen nöyryys elämää kohtaan lisää onnellisuutta.
Elä niin, vaikka se vaatisikin tekemään valintoja joita muut eivät hyväksy tai jotka ovat muutoin vaikeita. Unohda jossittelu ja sitten kun, niille ei ole aikaa. Ja vaikka myöhemmin toteaisitkin että aikaa olisikin ollut, et takuulla kadu sitä että jossittelun sijaan katsoit eteenpäin, tai sitten kun sijaan toimit. Lopeta tekosyiden keksiminen ja itsellesi valehtelu – jos haluat jotain sydämestäsi käsin, se on mahdollista toteuttaa.
Elä niin että voit joka ilta nukkumaan mennessäsi kiittää kuluneesta päivästä ja todeta että ‘jos kuolisin nyt, kuolisin onnellisena’.
Jos arjesta ei osaa nauttia, voi olla syytä pohtia miksi. Kumihanskaperjantai ei välttämättä saa kaikkia ihan liekkeihin, mutta siivoaminenkin saa ihan uusia ulottuvuuksia kun ymmärtää ettei sekään ole itsestäänselvyys. Joku on niin sairas ettei pysty, toisella ei ole kotia mitä siivota, jollain ei käsiä mihin kumihanskoja laittaa.
Lauri Tähkä siivosi tänään mun kanssa, kiitos Spotifyn.
‘Palavaa vettä’ biisin osaa nyt varmaan vastapäisessä huvilassa lomalla olevat portugalilaisetkin. Ja jos en joskus olisi pelännyt kuolemaa, en todellakaan olisi iloinen siitä että pystyn pesemään vessaa. Nyt olen.
PS. Syö se pulla. Soita ystävälle. Sano sille työkaverille että nyt riittää. Osta se auto. Vaihda työpaikkaa. Rakastu. Vihastu. Riitele. Sovi. Rakasta lujemmin. Tee asioita jotka saavat sinut tuntemaan olevasi elossa. Levitä kädet auki aamuisin ja huuda ‘Good morning world’!
