Julia Robertsin tähdittämässä Eat, pray, love elokuvassa esiintyy termi ‘suloinen joutilaisuus’ Italiasta puhuttaessa. Se kuvaa loistavasti myös elämästä nauttimista Espanjassa.
Täynnä tekemistä olevat päivät voivat olla nautinnollisia, läsnäolevia ja suloisen joutilaisuuden tunnelmaa sisällään pitäviä. Vai voivatko?
Miksi sitten niin moni suorittaa päivänsä kiukun, kiireen ja paineen täyttäminä paikasta toiseen syöksyen, seuraavaa lomaa odottaen?
Koska…
arvot ja arki eivät kohtaa. Työstä puuttuu sydämen mukana olo, merkityksellisyys. Jos itseensä ei ole ehtinyt tutustua, saati sitten rakastua, moni ei tiedä mitä haluaisi tehdä, missä asua tai mitä harrastaa.
Moni kamppailee jatkuvan suorittamisen kanssa ja osalle lomatkin ovat tiukasti aikataulutettuja suoritushetkiä. Entisenä supersuorittajana ja kontrollinaruja kaksin käsin sormien ympärille käärijänä saan itseni välillä vieläkin kiinni siitä että suoritan elämää, jopa rentoutumista. Olen loistava suorittamaan opiskelua ilman että varsinaisesti opin ja joskus oma joogaharjoituskin menee liian oppikirjamaiseen asennon hakemiseen kehon ja mielen tuntemuksiin keskittymisen sijaan.
Kun on tottunut hakemaan arvostusta tai kiitosta suorittamisen kautta, ei siitä ihan noin vain eroon pääse. Myönnän että osa minusta hykertelee makeasti päivän jälkeen jolloin olen saanut erityisen paljon aikaiseksi.
Onneksi kuitenkin osaan tarttua myös hetkeen ja suorastaan rakastan joutilaita aamuja jolloin voin rauhassa tuumailla mitä teen. Töihin mennessäkin herään 10 minuuttia aiemmin jotta ehdin katsella sälekaihtimien väleistä pilkottavia palmuja ja rapsutella pienempää koiraa joka mieluusti kaivautuu kainaloon, kääntyy selälleen ja tarjoaa masunsa rapsutettavaksi.
Loppujen lopuksihan ainut millä on merkitystä juuri nyt, tapahtuu nyt. Mielemme vain helposti kieppuu menneessä tai elää tulevassa, niin että unohdamme elää tässä ja nyt. Muutaman hieman ravisuttaneemman muistutuksen elämän rajallisuudesta saaneena osaan arvostaa arkea ja yritän olla pitämättä asioita itsestäänselvinä.
Minulle suloinen joutilaisuus ei tarkoita tekemättömyyttä. Se tarkoittaa asioita joita tekemällä rentoudun tai voimaannun. Suorittajan(kaan) työt harvoin karkaavat tai loppuvat tekemällä, mutta voisivat kenties muuttua vähemmän kuormittavaksi jos seassa olisi enemmän joutilaitakin pätkiä.
Onneksi työnantajatkin alkavat pikkuhiljaa päästää irti 24/7 ajattelusta ja ymmärrys myös yksilöä kohtaan lisääntyy.
Rentoutumista ja joutilaisuutta voi opetella ja niistä voi nauttia hyvällä omallatunnolla. Hetkiä ei tarvitse erikseen ansaita, mutta toki myönnän että joutilaisuus tuntuu entistäkin paremmalta ripeätahtisen tai muutoin raskaan työpäivän jälkeen.
PS. Villakoirien alkaessa ahdistaa mutta joutilaisuuden kutsuessa muistutan itseäni jostain kirjasta lukemastani; ‘Heillä oli jotenkin kummallisen siistiä. Ilmeisesti heillä ei ollut muuta tekemistä kuin siivota’.
Keksin vaikka mitä mielenkiintoisempaa, joutilasta tekemistä kuin siivota (tai kirjata tositteita exceliin kirjanpitoa varten). Tosin siivoaminen toimii minulle myös rentouttavana tekemisenä, silloin kun voin itse valita sen ajankohdan. Mutta VAPAUS onkin arvolistallani kärjessä, taitaa olla ihan ykkösenä…
janinaslounge.com 