Älä anna pelon estää elämistä tai joogan aloittamista!

“Yinjooga muutti elämäni täysin.
Sen ei tarvitse tehdä samaa sinulle, mutta vilpittömästi uskon että sinäkin voisit hyötyä säännöllisestä harjoituksesta.”
Näin kirjoitin osana pidempää viestiä eräälle joka pohtii joogan aloittamista.

Minulta kysytään usein miten jooga on muuttanut elämääni, tai mikä on harjoituksen tuoma suurin hyöty.
Kysymyksiin on vaikea vastata lyhyesti tai yksiselitteisesti.

Joogan myötä kiinnostuin itsestäni pintaa syvemmältä ja se onkin avannut paljon erilaisia polkuja. Joogan edesauttamana olen tullut tutummaksi itseni kanssa – itsemyötätunnon, omien tunteideni ja tietoisen läsnäolon kanssa . Näiden asioiden myötä elämäni on muuttunut paljonkin.
Jooga itsessään ei siis varsinaisesti ole muuttanut mitään, vaan sen herättämät tuntemukset ja kysymykset. Joogan innoittamana lähdin tutkimusmatkalle, joka kymmenen vuoden jälkeenkin herättää paljon kysymyksiä, vaikka moneen olenkin saanut jo vastauksia.

Tiedän monia vuosia jooganneita joille harjoitus on edelleen “kuntoilua, venyttelyä tai rentoutumista” ilman sen syvempää merkitystä.
Ei siis syytä huoleen! Mullistavia muutoksia ei tapahdu jos niihin ei ole valmis. Jooga ei ole mystinen taikavoima joka yhdestä iskusta karkoittaa kaikki huolet.
Jooga voi kuitenkin ajan kanssa avata ja laajentaa ajattelua, ymmärrystä ja tarjota miellyttäviäkin oivalluksen hetkiä elämän perusolemuksesta ja yhtenäisyydestä. Jatkuvien vastakkainasettelujen sijaan se saattaakin tarjota empatiaa ja myötätuntoa. Itsekkyyden sijaan ojentaa auttavaa kättä. Halun sijaan tarjota kiitollisuutta siitä mitä on.

Usein näiden alussa mainitujen kysymysten yhteydessä kuulen, ainakin rivien välistä – pelkoa epäonnistumisesta, huolta huonoudesta ja häpeää kehosta. Moni arkailee aloittamista koska on valmiiksi tuominnut itsensä huonoksi tai leimannut kankeaksi. Joogassa tietynlainen kankeus voi olla jopa hyväksi, mutta siitä pidemmin toisella kertaa.

Ehkä tiesitkin että jätin aikoinaan ensimmäisen joogakurssini kesken. Sen pitäjä oli risti-istunnassa istuva, laiha, pitkäpartainen mies joka puhui ulostamisesta (todellakin!) ja siitä kuinka hunajaa ei pitäisi varastaa mehiläisiltä. Harjoitus koostui hyvin pienistä ja erittäin rauhallisista liikkeistä. Lähinnä tuntui siltä ettemme tee mitään. En todellakaan kokenut oloani mukavaksi ja jätin kurssin vähin äänin. Aika ei ollut oikea, eikä joogasuuntaus minulle sopiva.

Jätin ensimmäisen pilateskurssinikin kesken. En tajunnut siitä kovasti korostetusta hengittämisestä mitään. Tunsin itseni täydelliseksi epäonnistujaksi ja häpesin osaamattomuuttani. En tullut ajatelleeksi että tuskin kukaan muukaan oli yhtään sen paremmin kartalla kuin minä. Kärsimättömyyteni ja egoni jättivät muut hengittelemään keskenään. Näin vuosien päästä naurattaa, mutta voin vain kuvitella kuinka vakavasti juuri aikuisuuteen astunut minäni otti koko elämän (sen muun osan jota en käyttänyt juhlimiseen).

Parikymmentä vuotta myöhemmin olen kouluttautunut ja opetan työkseni molemmilla saroilla. Kummassakaan en ole täydellinen, mutta harva tarvitsee täydellistä opettajaa. Useimmiten osaava ja ymmärtävä riittää. Tiedän mitä opetan, missä olen hyvä ja mitä haluan kehittää.

Joskus ihmettelen miten ikinä uskalsin – en ole koskaan ollut mitenkään erityisen liikunnallinen, vaikkakin hevosharrastuksen myötä olinkin tottunut liikkumaan paljon. En olisi uskaltautunutkaan, elleivät omat silloiset opettajani olisivat olleet kovin kannustavia. Olen aina ollut helposti innostuva ja innon imussa on helppo edetä!

Omien kehollisten haasteideni vuoksi pystyn helposti asettautumaan aloittelijan asemaan. Omien kokemuksieni myötä tiedostan ihmisen kehon ja mielenkin rajallisuuden. Siksipä olenkin rentouden ja itsemyötätunnon puolesta puhuja ja enemmänkin kiinnostunut siitä mitä joogaharjoitus saa aikaan mielessämme ja sielussamme kuin fyysisessä kehossa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö fyysisellä harjoituksella olisi merkitystä.

Asettadun aloittelijan asemaan säännöllisin väliajoin myös sykleittäin kulkevassa kuntosaliharjoittelussani. Vimeksi korona teki tepposet ja katkaisi hyvän rutiinin. Olen siis jälleen kerran tekemässä paluuta punttien pariin. Joogasta on moneksi, mutta vaihdevuosia lähestyvä kehoni selvästi ilmoittelee ettei rantajooga, ratsastus ja vuorilla rauhallinen retkeily enää riitä.

Kehoa on siis kuunneltava, vaikka mieli mieluummin pysyttelisikin muissa puuhissa. Kuntosaliharjoittelu sinänsä on mielestäni ihan kivaakin, mutta tunnen itseni aina hölmöksi niiden laitteiden vipujen ja varsien kanssa. Haluaisin astella saliin rinta rottingilla sen näköisenä että tiedän tasan tarkasti mihin olen menossa ja mitä tekemässä, enkä niin että kompastun omiin jalkoihini heti jos laite josta ajattelin aloittaa on varattu.

Jos aloittaa, ei voi epäonnistua!

Juttelin maratonpuhelun rakkaan ystävän kanssa joka toimii joogaopettajana ja terapeuttina. Hän on siirtymässä yksityisyrittäjäksi, joten keskustelu siirtyi luonnollisesti siihen kuinka uskomukset ja pelot, erityisesti epäonnistumisen pelko helposti rajoittaa ja osittain jopa estää toteuttamasta sitä mitä parhaiten osaisi.

Itsensä näkyväksi asettaminen on useimmiten pelottavaa!
On kyse sitten ensimmäiselle joogatunnille menosta, lukupiiriin liittymisestä, uuden työn aloittamisesta, tai yksinyrittäjäksi siirtymisestä.
Pelko siitä mitä muut ajattelee, pelko siitä ettei onnistukaan, pelko epäonnistumisen häpeästä. Pelko ettei tule pidetyksi, huoli ulkopuoliseksi jäämisestä.

En sano ettei ole mitään pelättävää, koska se ei auta. Sen sijaan kannustan tutkimaan omia huolen tai pelon aiheita. Niitä jotka seisovat edessäsi ja estävät elämästä toiveittesi mukaista elämää – tai vaikka aloittamasta joogan.

Joogan aloittaminen voi epäonnistua vain yhdellä tavoin. Siten että myöhästyt ensimmäiseltä tunnilta.
Espanjassa ei siis mitenkään, koska täällä tunneille pääsee myös reilusti myöhässä. Koskaan ei siis ole liian myöhäistä aloittaa!

PS. Joogasuuntauksia ja -tyylejä on lukemattomia. Jokainen löytää varmasti omansa jos jaksaa vähän etsiä. Joskus pitää harjoittaakin tovi että asiat alkavat aueta, ihan kuin tiukka kehokin alkaa hiljalleen pehmentyä ja mieli tyyntyä. Pakottamalla ei joogan sydäntä löydä.
Yinjoogaa voi kokeilla matalalla kynnyksellä ensi syksynä oman kodin rauhassa sunnuntaisin. Lisätietoja löydät täältä.