Espanjalaisesta kahvila- ja ravintolakulttuurista

Minulla oli ilo viettää viikko Skotlannissa ja tutustua erityisesti Edinburghin kahviloihin ja teehuoneisiin.
Luulin että espanjalaiset ovat sokerista kansaa, mutta skotlantilaiset laittavat kyllä tiukasti tässä kilpailussa kampoihin.
Kahviloita ja niiden kermasta raskaita skonsseja täyttäviä vitriinejä on vieri vieressä. Ihanaa – jos sattuu pitämään herkuista!
Edinburgh onkin puraissut teekeksin kokoisen palan sydämestäni nyt kahdesti, joten avaan tätä rakkaustarinaa erikseen myöhemmin.
Mutta nyt takaisin Espanjaan!

Espanjalaiset rakastavat sokerisia herkkuja.
Ihmettelenkin usein kaupunkikierroksella asiakkaiden kanssa leipomon ikkunan takana. Herkut ovat niin täyteläisiä että joskus jo katselu riittää! Yksi jos toinen leivonnainen on täytetty kermalla tai kreemillä ja keksit päällystetty sokeriväreillä. Perinteinen mantelipiiras on miellyttävä vaihtoehto kahvin seuraksi jos mieli tekee makeaa, muttei sokerihumalaan asti.

Espanjan ruokailu- ja kahvilatavat poikkeavat suomalaisista tottumuksista

Espanjalaiset shoppaavat, kokkaavat ja syövät ajan kanssa, mieluiten koko suvun kesken.
Illallista syödään usein vasta klo 20 jälkeen, varsinkin kesän kuumimpina kuukausina ja mielellään isossa seurueessa. Kesäkuumalla on täysin normaalia mennä illalliselle vasta klo 22. Moni illallisravintola avaakin vasta klo 19.30 tai 20.
Tämä tulee usein ensimmäistä kertaa lomaileville yllätyksenä, mutta toki täältä löytyy ravintoloita jotka ovat auki koko päivän. Tosin moni niistä on enemmän kahvila- tai pikaruokatyyppinen.

Ei ole harvinaista että illallispöytä on varattu viidelletoista, espanjalaiset pitävät edelleen tiiviisti perhetraditioista kiinni.
Illallisella ovat mukana niin suvun vanhimmat kuin nuorimmatkin, eikä kukaan katso kummeksuen puolen yön aikaan ravintolassa olevia lapsia.
Harvemmin myöskään näkee vanhempia nauttimassa alkoholia, ainakaan molempia. En muista että olisin koskaan nähnyt ruokaravintolassa päihtyneitä espanjalaisia, jos juhlivaa nuorisoa ei oteta lukuun.

Koska illlallista syödään myöhään, ei aamulla ole kiire aamiaisen kanssa.
Ennen töihin menoa napataan lähibaarissa usein vain kuppi kahvia. Paikalliset nauttivat mielellään café solon, pienehkön mustan kahvin, joka tarjoillaan usein pienestä, kapeahkosta lasista.
Maitokahvi, café con leche, käy aamiaisesta sen sisältämän maidon vuoksi – sitä kun pidetään Espanjassa ruokana. Muutoin maitoa juovat oikeastaan vain lapset.

Lasten rakastama espanjalainen kaakao, chocolate (caliente=kuuma), muistuttaakin enemmänkin sulatettua suklaata kuin Suomessa yleisimmin jauheesta tehtyä juomaa. Chocolatea juovat, tai paksuuden vuoksi oikestaan lusikoivat, pääosin lapset.
Chocolate maistuu churrojen, pursotettujen uppopaistettujen munkkitaikinaa muistuttavien herkkujen kanssa taivaalliselta! Yhdistelmää kannattaa kokeilla ainakin kerran elämässään, mutta sen verran tuhtia tavaraa on tämä aamiainen, ettei kannata heti perään mitään kovin urheilullista suunnitella.

Varsinaista aamiasta syödään työpaikalla tai lähibaarissa klo 9-11 maissa, riippuen siitä mihin aikaan työpäivä alkaa. Nopeaa ja yksikertaista – croisant marmeladilla, pantonkia oliiviöljyllä tai paahdettua leipää öljyn ja tomaattimurskan kanssa. Ja toki jälleen kahvia. Voita ei läheskään kaikissa baareissa tai ravintoloissa ole.

Espanjassa syödään usein ulkona. Lounastreffit ovatkin oiva tapa pitää yllä ystävyyssuhteita, varsinkin jos kotiin on sen verran pitkä matka että suurin osa siestan ajasta menisi autossa istumiseen. Moni baari ja ravintola tarjoavat päivän menuta edulliseen, noin 10 euron hintaan. Edelleen pätee vanha neuvo. Jos paikassa on paljon paikallisia, on siellä hyvä hinta-laatu-suhde tai ainakin hinta-määrä-suhde. Lounaan päätteeksi nautitaan taas toki kahvit. Päivän menu sisältää usein myös pienen jälkiruoan, tosin silloin kahvi pitää maksaa erikseen.
Suomalaiseen aikatauluun tottuneen on syytä huomioida että lounasaika alkaa yleensä vasta klo 13.30.

Espanjalaiset eivät tunnetusti kiirehdi mihinkään, joten maltti on valttia, niin tarjoilujen kuin laskunkin odottamisen kanssa. Tippikulttuuri elää edelleen vahvana varsinkin turistien kohdalla ja hyvästä palvelusta voi toki aina kiittää – myös sanoin.
Espanjalaiset eivät juurikaan tippiä jätä, mutta turisteilta sitä odotetaan kyllä. Henkilökohtaisesti kiitän mielelläni hyvästä palvelusta myös tipin muodossa.

Espanjassa ruoka on tärkeässä osassa arkea, mutta vielä tärkeämpää on se keiden kanssa sitä syödään.