Valaistumiseen vaaditaan useita lamppuja

Kuluneen viikon ajan olen meditoinut ja kuunnellut meditaatioon liittyviä opetuspuheita kolmesta viiteen tuntiin päivässä. Olen tehnyt myös jonkin verran töitä, mutta vähentänyt aikaa harrastuksista, ollut pois sosiaalisesta mediasta ja uutisten ääreltä aamun uutisia lukuunottamatta. Olen yrittänyt ulottaa läsnäoloa entistä enemmän myös kaikkiin arjen askareisiin. Nyt sunnuntai-iltana olo on varsin levollinen, luottavainen, selkeä ja iloinenkin.

Olen myös erittäinen kiitollinen ja jopa yllättynyt siitä että sisäinen kriitikkoni loisti poissaolollaan monin tavoin kuluneen viikon aikana. Siitä huolimatta että moni meditaatioharjoitus oli jatkuvaa karanneen huomion takaisin taluttamista, kärsimyksen kohtaamista, vastustamista, hyvän olon ahnehtimista tai mielikuvituksen mitä villeintä laukkaa – ei sisäinen kriitikkoni kertaakaan väittänyt minulle etten osaa, että epäonnistun tai että olen huono. Toki se keksi moitteita monista muista asioista, mutta meditaatioharjoituksissa se pysyi poissa!

Säännöllisen epäsäännöllisesti kyseenalaistan oman pyrkimykseni henkisen kaavan kautta kohti yhä onnellisempaa ja tasapainoisempaa elämää.
Joskus tuntuu siltä että ymmärryksen lisääntyessä, harjoituksen syventyessä myös haasteet lisääntyvät, mutta totuus on kuitenkin toinen. Mitä enemmän avaudun kokemukselle, sitä totuudellisemmin havainnoin ja sitä enemmän pystyn myös päästämään irti. Kuten sisäisen kriitikon osittainen hiljentyminen todistaa. Hurraa! Yksi lamppu tuhansien tulikärpästen meressä kohti valaistumista on syttynyt!

Mikään ei ole pysyvää ja koko ihmiselo on jatkuvaa muutosta vaikka helposti laputammekin arjen askareet ärsyttäviksi rutiineiksi tai maanantai tuntuu aina yhtä tylsältä. Jos emme ole läsnä, emme ole havainnoimassa kyseessä olevaa, oikeasti ainutlaatuista kokemusta. Elämme helposti menneessä tai tulevassa, pois siitä mitä tapahtuu juuri nyt. Mitä kauempana olemme läsnäolosta, sitä vaikeampi meidän on löytää kiitollisuuden kohteita, iloa, onnea, rakkautta ja vaalia niitä.

Onnellisuus ja tasapaino koostuu pienen pienistä paloista, mutta ne palaset ovat pitkälti ihmisessä itsessään. Se, miten niitä käyttää tai millaiseen järjestykseen ne laittaa, on jokaisen oma valinta. Harva on syntyessään valmis, viisas tai valaistunut. Kaikki pitää opetella askel kerrallaan, harppomalla helposti kompastuu ja matka kestää entistäkin pidempään. Hyvien opettajien seurassa, kanssaharjoittajien kannattelemassa energiassa on mitä oivallisinta opiskella. Uskon että jokainen meistä voi valaistua omalla tavallaan.
Jos voimme vaikuttaa positiivisesti yhdenkin ihmisen elämään, sytytämme yhden lampun lisää. Ja valoa jos mitä tämä maailma kaipaa juuri nyt!

Jos juuri nyt olet haastavassa elämäntilanteessa, muista ettet ole yksin. Muista ettet ole sisäinen kriitikkosi, yhtä epäilyksesi kanssa, et ole ajatuksesi eikä se mitä sinusta fyysisesti näkyy ulospäin kuvaa kuin kauniin henkesi (tai mitä sanaa ikinä haluatkaan käyttää) käsinkosketeltavaa olemusta. Muista ettei mikään kestä ikuisesti.
Omissa tutkimuksissani olen saanut suurta apua ja tukea monilta loistavilta opettajilta. Kuluneen vuoden aikana erityisesti Nirodhan opettajien myötätuntoinen ja moniulotteinen lähestyminen meditaatioharjoitukseen on toiminut suurena innoituksen lähteenä. Sarin, Juhan ja Annen lamput valaisevat myös silloin kun tuntisi muutoin olevansa pilkkopimeässä. Kiitos.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s