Koronaviruksen vuoksi matkustaminen on juuri nyt lähestulkoon mahdotonta, joten päätin matkustaa retriittitunnelmiin omassa olkkarissa. Ei se nyt tietysti ihan sama ole kuin jos Balilla köllöttelisi, mutta koska ajatus on tärkein – täällä sitä nyt ollaan. Kotona!
Kotiretriitti säästää toki rahaa ja Mother Nature pitää ajatuksesta ettei tuota turhia päästöjä lentelemällä. Joten ei muuta kun ohjelmaa suunnittelemaan! Parastahan tässä on se että saa juuri sellaisen ohjelman kuin haluaa. Netti on täynnä maksuttomia ja maksullisia tunteja, workshoppeja, luentoja, meditaatioita, master classeja – ja hyvin todennäköisesti myös lemppariopettajasi tarjoaa online-tunteja. Voin vannoa että tähän maailmanaikaan hän ilahtuu takuulla suuresti jokaisesta osallistujasta tai videotallenteen ostajasta, trust me!
Ymmärrän olevani erittäin etuoikeutetussa ja kiitollisessa asemassa monin tavoin. Asun Espanjassa joten voin käytännössä joogata ympäri vuoden ulkona. Meren rantaan pyrähdän hetkessä, vuorille hieman pidemmässä. Yrittäjänä voin käytännössä päättää omat työaikani ja työmääräni ja olenkin juuri vähentänyt töitä jotta voisin keskittyä entistäkin enemmän kirjoittamiseen ja joogaan tietysti. Siitäkin huolimatta että viime vuoden peruutukset vetivät budjetin totaalisesti miinukselle ja tulevaisuus on oikeastaan yhtä suurta kysymysmerkkiä. Mutta mikäpä ei olisi? Elämää voi suunnitella vaikka kuinka pitkälle, mutta totuus on ettei kukaan meistä tiedä huomisesta. Ehkä kun huomenia on riittävästi kasassa kadun katkerasti tuijottaessani olematonta eläkettäni, mutta mieluummin se sitten, kun riski katkeruudesta ja kaunasta asioita kohtaan jotka jäivät tekemättä. Tai ehkä yksisarviseen viittaava kryptovaluutta tekee minusta taloudellisesti riippumattoman? Ehkä voitan lotossa, perin maita ja mantuja kaukaiselta sukulaiselta tai voitan yllätysarvonnassa paikan vanhusten hoitokodista. Sanonnan mukaan onnettomuudet eivät tule kello kaulassa, joten yhtä lailla onnenpotkukin voisi tärähtää varoittamatta, vai mitä?
Jos ja kun elämäni näyttäisi ulkoisesti olevan varsin miellyttävässä järjestyksessä ja erityisen mukavissa maisemissakin vielä, miksi mieli halajaa muualle? Koska nälkä kasvaa syödessä. Koska ihminen on perusluonteeltaan ahne. Kun henkisen hyvinvoinnin hedelmää on joskus maistanut, sitä kaipaa lisää. Ja joskus sitä on makua on vaikea tavoittaa kiireessä, jossa päälle painaa kaikki normaalit arjen asiat, työtehtävistä ja asuinpaikasta riippumatta. Koronapandemia myös väistämättä vaikuttaa ajatuksiin ja liehuu epämääräisenä varjona kaikessa tekemisessä. En siis ikävöi paratiisirannalle, mutta kaipaan suuresti yhteisiä harjoituksia ja sitä mahtavaa energiaa jossa kaikkien on äärimmäisen hyvä leijailla. Hetkeä jolloin tietoisesti voi hyvällä omallatunnolla sulkea koko muun maailman ulos.
Eräässä kotiretriittini iltaharjoituksessa joogasin Lotan kanssa johon tutustuin vuosia sitten hyvinvointivalmentajakurssilla. Harjoituksen aikana koin jotain erikoista. Eräässä rangan kiertoliikkeessä jossa piti lempeästi siirtää kämmentä toista kättä pitkin, tartuinkin itseäni kädestä. Ristin sormeni ihan kuin olisin tarttunut puolisoani tukevasti kädestä. Huomasin tunnustelevani että tältäkö kosketukseni tuntuu. Samaan aikaan olin sekä koskettaja että kosketettava ja tunsin sen kosketuksen monin tavoin ja monilla tasoilla – ihan kuin sieluni olisi koskettanut kehoani. Tunnetta ja tuntemuksia on vaikea kuvailla tai selittää mutta ompa taas entistäkin mielenkiintoisempaa jatkaa tätä matkaa…
Olin viime kesänä menossa kirjoitusretriitille Etelä-Ranskaan, mutta koronaviruksen vuoksi retriitti peruttiin.
Aiemmin tänä vuonna ajattelin suuntaavani retriitille täällä Espanjassa, mutta muuttuvien määräysten vuoksi lähes kaikki alkuvuoden retriitit oli peruttu.
Parempia matkustusaikoja odotellessa voi leikkiä olevansa retriitillä – kotona. Viime vuonna osallistuin myös online-retriitille ja se toimi yllättävän hyvin!
janinaslounge.com 