Wikipedia kuvailee mediaatiota näin: “Meditaatio on harjoitus, jossa yksilö kehittää sisäänpäin kääntyneen itsetarkkailun muodossa omaa mieltänsä, tai harjoittaa erilaisten tietoisuuden tilojen saavuttamista. Päämääränä voi olla saavuttaa jotain hyötyä, oppia tiedostamaan mielen sisältö ilman että samastuu siihen, tai pelkkä harjoitus itsessään voi olla jo päämäärä.”
Osa joogaopettajista painottaa meditaatiota enemmän, osa vähemmän. Toiset opettavat yleisesti enemmän sanallisesti ja toiset enemmän omaa kehoaan mallina käyttäen. Erilaisuus on rikkaus monin tavoin ja kuinka mielenkiintoista onkaan asettautua joogamatolle uuden opettajan oppilaaksi! Vaikka peruskoulutuksessa opiskelemme (ainakin pitäisi) pitkälti samat asiat, jokaisen oma joogapolku kulkee aina vähän eri reittiä vaikka suunta tai päämäärä olisikin sama.
Joogassa sanoilla voi olla asanaa suurempi merkitys! Hyvä opettaja osaa sanoittaa harjoituksensa niin että niissä jää tilaa oppilaan omalle oivallukselle. On turha yrittää syöttää tunnetiloja tai valmiiksi pureskeltuja ajatuksia, faktoista kertominen on toki asia erikseen. Myönnän avoimesti että varsinkin alkuvaiheessa käytin sanoja jopa liikaa ja jopa tuputin tietynlaisia tuntemuksia. Into tiedon ja joogan ihanuuden jakamiseen oli ylitsevuotavaa!
Rakastan lukemista ja kirjoittamista ja viime aikoina olenkin kiinnittänyt entistä enemmän huomiota sanoihin. Joku viisas on joskus sanonut että pitäisi puhua vain kun on oikeasti asiaa ja on jotain kaunista sanottavaa, mutta Espanjassa töitä tehdessä on kyllä ollut syytä opetella small talking jalo taito. Suomalaiset ovat tottuneet puhumaan asiasta, joten jatkuva säästä keskusteleminen, kiittely ja hyvien vointien toivottelu voi tuntua alkuun varsin vieraalta ja unohtua vielä neljänkin vuoden jälkeen!
Meditaatiota voi harjoittaa monin eri tavoin. Itse aloitan usein toistamalla jotain tiettyä lausetta tai lauseita. Usein hyvinkin yksinkertaisia kuten ‘kaikki on hyvin’. Tai ‘sisäänhengitän luottamusta, uloshengitän pelkoa’. Varsinkin meditaatiota, mietiskelyä, pohdiskelua, itsetutkiskelua tai läsnäoloharjoituksia – mitä nimeä ikinä haluaakaan käyttää – aloittaessa on usein helpompaa keskittyä johonkin yksinkertaiseen sen sijaan että vain yrittää ns. tyhjentää mielensä. Aloittaa voi vaikka hieman leikkisästi sanoihin keskittymällä, siihen tietynlaiseen tyhjyyteen on huomattavasti helpompi sukeltaa sitten myöhemmin.
Alkuun viisi minuuttia päivässä onnistuu todennäköisesti helpommin kuin puoli tuntia. Koska toistot ovat oleellisia harjoituksen edistymiseksi, on siis parempi harjoitella viisi minuuttia päivässä kun siirtää sopivan hetken löytymistä päivästä toiseen. Aina voi toki aloittaa ensi maanantaina tai ylihuomenna, mutta entä jos aloittaisikin tänään sillä viidellä minuutilla?
Ota siis mikä tahansa miellyttävä asento, sulje kevyesti silmät tai kohdista katseesi tiettyyn pisteeseen niin etteivät silmät harhaile tiskeihin tai pöydän alla oleviin villakoiriin ja varasta ajatuksiasi tekemättömien töiden listaan.
Hengitä muutaman kerran vähän syvemmin ja sen jälkeen…
…voit halutessasi uppoutua sanojen pariin tästä linkistä. Viiden minuutin helppo ja ehkä hauskakin harjoitus, ole hyvä.
Laiska Joogi Podcast Spotifyssa tarjoaa helppoja jooga-ja meditaatioharjoituksia Espanjan auringon alla. Voit kuunnella myös Anchorissa.
janinaslounge.com 