Viimeisen vuoden aikana olen pohtinut paljon joogaopettajuuttani ja joogaa ylipäätään. Mitä jooga on minulle, voi olla ihan eri asia sinulle.
En voi opettaa kuin sitä mitä osaan ja mikä on itselleni tärkeää. Perinteinen joogafilosofia sutrineen tai mantroineen on välillä opetuksestani hyvinkin kaukana, mutta onneksi niidenkin opettamiseen löytyy paljon hyviä opettajia. Juuri nyt, opetan ja haluan opettaa, yhä enemmän ja enemmän hyvinkin käytännönläheistä, maallista ja joskus jopa laiskaa joogaa. Arvostan joogan traditionaalista sanomaa vaikka opetankin enemmän nykypäivän näkökulmasta. Käytän mielelläni teemoina itsemyötätuntoa, hyväksyntää, rentoutumista, sallivuutta, mutta myös uteliaisuutta, iloa, leikkisyyttä ja luovuutta.
Pidän laiska-sanasta vaikka sillä voikin olla negatiivinen kaiku monelle, varsinkin meille suorittamiseen tottuneille. Espanjassa asumisen aikana olen käynyt tietyllä tavalla jatkuvaa henkistä taistoa suorittaja-minän ja laiskottelija-minän kanssa. Kuinka vaikeaa onkaan sallia itselleen minkään tekemättömyys! Rehellisyyden nimissä on sanottava että suhteellisen harvoin olen tekemättä mitään, mutta meditaatio tai rauhallinen joogaharjoitus ovat minulle mitä parhaimpia tapoja olla suorittamatta, mitä parhaimipia tapoja rentouttaa kehoa tai selkeyttää mieltä – harjoituksesta riippuen.
Musta-valkoisesti voisi ajatella etten opeta tai harjoita joogaa, jos harjoitus ei pohjaudu joogafilosofiaan kaikkine mausteineen. Kaksi vuotta sitten olisin vahvasti ehkä itsekin ollut latomassa kriteerejä kaikista niistä asioista jotka harjoituksesta täytyy löytyä sen ollakseen ‘oikeaa’.
Jos orgasmikin oikeasti tapahtuu aivoissa ja se voi yllättää vyöhyketerapeutin painellessa jalkapohjaa, niin ei minusta ole väittäjäksi että joogan täytyy näyttää, kuulostaa tai tuntua tietynlaiselta – tänään. En suinkaan väitä että menneisyydessä oltaisiin menty metsään, mutta moni hakee joogasta nykyään hyvinkin maallisia asioita henkisen päämäärien sijaan. Jos kaikilla olisi klassinen joogapolku mielessä niin emme tarvitsisi satoja eri tyylejä – lämmitettyjä saleja, aromaterapeuttisia öljyjä, akupisteiden painelua, taikakiviä, runojen lausuntaa, viiniä ja vuohia. Jep jep – skumppajooga on jo vanha juttu ja vuohetkin alkavat olla jo menneen talven lumia.
Olen aina ollut hieman oman tien kulkija ja myönnän että siedän erittäin huonosti sitä että joku sanoo minulle kirjaimellisesti mitä minun pitäisi tehdä tai että jonkin asian tekemiseen on vain yksi ja ainut oikea tapa. Näin ollen siis mieluusti julistan jakavani laiskuuden oppeja ja maallisia harjoituksia sen sijaan että väittäisin olevani klassisen joogan kasvatti. Ymmärrän turvallisen harjoituksen tärkeyden (sitä ei kaiketi koskaan voi korostaa liikaa), anatomian ja asanoiden linjaamisen merkityksen, mutta oman rankani rajoitteiden vuoksi joudun jatkuvasti modifioimaan omaa harjoitustani – ja kukaan muu ei näe haasteitani päälle päin. Tästä lisää tuonnempana, sillä haluan myös rohkaista oppilaita sanomaan opettajalleen ei kiitos tai kysymään miksi.
Yinjoogan ohjaaminen on minulle luontevinta koska sen parissa olen enemmän itseni kanssa kuin koskaan muulloin. Sen parissa tunnen aina olevani siellä missä pitääkin, juuri siinä hetkessä. Osallistuessani toisen opettajan ohjaamaan harjoitukseen koen usein olevani todellakin taivaallisessa rentoutumisen tilassa. Harjoituksen jälkeen olo on useimmiten hyvin seesteinen, mieli levollinen mutta silti kirkas ja tunnen kehoni sen jokaista ääriviivaa myöden. Olen enemmän yhtä itseni kanssa kun ennen harjoitusta.
Yinjoogan tyyppinen hidastaminen parantaa havainnointikykyä monin tavoin ja konkreettisesti auttaa arjessa pohtimaan ennen reagoimista tai tunneaallon mukaan lähtemistä. Ihmeitä ei tehdä yhdessä yössä, mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin suhteessa.
Teen ja ohjaan muunkin tyyppisiä harjoituksia, mutta yin on minulle luontevinta ja lähinnä sydäntäni koska tarvitsen sitä eniten myös itseäni varten. En sen vuoksi etteikö laiskuuteen taipuvainen kehoni tarvitsisi rankkaakin fyysistä rasitusta, vaan siksi että siinä pysähdyn itseni äärelle pakoon juoksemisen sijaan. Vain onko sittenkin niin että laiskuus minussa on ottanut vallan ja vie minua yhä enemmän kohti mielen ja kehon sameutta, yhä kauemmaksi joogasta?
Näissä tunnelmissa syntyi Laiska joogi podcast.
Espanjan maallisia ääniä kuunnellen voit päästä maksuttomalle matkalle aurinkoon ja ehkä rentoutuakin hieman.
Laiska joogi löytyy myös Spotifysta
.
janinaslounge.com 