Turvassa ja terveenä vai eristettynä ja vapaus riistettynä?
Pakkolomalla vai itsensä tutkimusvapaalla? Taloudellisessa ahdingossa, vai uuden edessä?
Kaikilla meillä on mahdollisuus muuttaa ajatustemme suuntaa. Jokainen hengitys antaa mahdollisuuden kääntää epämiellyttävä miellyttäväksi, tai edes neutraaliksi. Kuten usein sanotaan, on tärkeää käyttää energiaansa asioihin joihin voi vaikuttaa. Se mitä ajattelet, lisääntyy.
Vaviskaa kaikki self helppien kirjoittajat! Onnellisuuden lyhyt oppimäärä mahtuu nimittäin yhdelle sivulle, ainakin osa yksi.
Turha siis enää kirjoittaa kuinka kaikki alkaa itsensä rakastamisesta, koska tiedämme sen jo.
Turha kirjoittaa kuinka kiitollisuus lisää onnellisuutta, meditaatio mielen tyyneyttä ja joogaharjoitus kokonaisvaltaista tasapainoa.
Turha kirjoittaa että olemme mitä syömme. Kriisin aikana olemme einespizzaa tai vihersmoothieta, kaljaa suoraan pullosta tai itsepuristettua sellerimehua, riippuu päivästä ja keneltä kysytään. Tiedämme liiallisen suolan vaarat ja sokerimaksan, mutta siitä huolimatta lääkitsemme ajatuksiamme ja tunteitamme hiljaiseksi. Syömme sitä mikä lohduttaa, lapsuuden tuttuja makuja, tuoksuja ja muistoja. Pelkkä ajatus karkkipussin avaamisesta saa sylkirauhaset aktivoitumaan ja saunan kiukaan sihahdus rentouttaa ennen kuin löylyt laskeutuvat iholle.
Tiedämme usein mikä meille olisi hyväksi, mutta toimimme toisin. Ehkä käännämme totuuden itsellemme sopivaksi ja huijaamme itseämme.
Luemme viisauksia, mutta emme saa sovelletuksi käytäntöön, ainakaan pysyvästi. Harjoittelemme, mutta usein harjoituksen vuoksi ja varsinainen sisältö jääkin kumisemaan tyhjyyttään, kun mieli laukkaa vertailmaan itseään muihin, pohtimaan mitä muut tästä ajattelevat tai itsesabotaasi käynnistää arvostelun jo ennen harjoituksen alkua. Mieli seikkailee kaikkialla, siellä täällä päättömästi juosten kuin valokeilaan osunut torakka. Ja sitten kuvittelemme että olemme yhtä kuin ajatuksemme. Emme erota mikä on minä – mikä ajatukseni, tunteeni, käyttäytymiseni.
Kun oppii erottamaan itsensä ajatuksistaan, on jo onnellisuuden puolivälissä tai ainakin hyvällä matkaa tasapainon tiellä. Sinä et ole ajatuksesi tai tunteesi. Ajatukset voivat olla miellyttäviä, epämiellyttäviä tai suhteellisen neutraaleja. Ajattelu tai tunteet eivät tee meistä hyviä tai pahoja.
Ota miellyttävä istuma-asento. Sulje silmät. Mieti miltä tuntuu ajatus “Minä olen väsynyt”‘?
Pohdi ja tunnustele rauhassa tovi. Sen jälkeen päästä irti ajatuksista, tuntemuksista . Hengitä muutama kerta syvään, anna äskeisten ajatusten todella irtaantua mielestä ja kehosta.
Mieti nyt miltä tuntuu ajatus ” Tunnen oloni väsyneeksi”?
Pohdi jälleen rauhassa, ole kärsivällinen. Pidä ajatuksesi pohdinnassa.
Kun olet valmis, tiedostat kenties tunteiden ja ajatusten erot kahden esimerkin välillä?
Kun tunnen oloni väsyneeksi, saatan tiuskahtaa miehelleni varsin ajattelemattomasti. Mieleeni sujahtaa helposti ajatus riittämättömyydestä, laiskuudesta. Tunnen oloni ärtyneeksi, kehoni tukkoiseksi ja mieleni muuttuu mustaksi kuin viime yönä riehunut ukkonen. Salamoin helposti kuin pahin myrsky konsanaan, räiskyn ja vaimenen yhtä nopeasti. Tulvaveden tavoin pääni täyttyy tekemättömien töiden listoista, sohvan alla olevat villakoirat kasvavat rottweilerin kokoisiksi ja rakastamani koirat muuttuvat jatkuvasti huomiota kerjääviksi ärsyttäviksi riivaajiksi. Koska väsyttää. En kuitenkaan ole loppuelämääni väsynyt, joten miksi antaisin mielelleni valtaa määritellä ärtyneeksi, äkkipikaiseksi, kiivaaksi kiukuttelijaksi – jos käyttäydyn niin tovin. Anteeksi mies. En ole yhtä kuin ohimenevä tuntemus, tunne tai ajatus.
Kiitän siitä että tunnistan väsymyksen ja sen miten reagoin jos en ole täysin läsnä – jolloin en huomaa väsymystäni reagointini alta kun huomioni on kiinnittynyt muihin asioihin.
Kun tiedostan ja hyväksyn että tunnen itseni väsyneeksi, pystyn toimimaan kokemuksesta käsin. Voin tarvittaessa tehdä työlistan uudelleen, siivota villiintyneet villakoirat myöhemmin ja levätä mikäli mahdollista. Voin olla kiukuttelematta itselleni ja ärtymättä muille. Voin valita mihin suuntaan ajatukseni ja istua väsymykseni kanssa hetken.
Usein kiireittemme keskellä unohdamme että meillä on valta hallita ajatuksiamme. Toki persoonallisuutemme ja kasvatuksemme vaikuttavat moniin asioihin, mutta jokainen meistä voi oppia läsnäolevammaksi niin halutessaan. Onnellisuuden lyhyt oppimäärä alkaa tiedostamisesta ja hyväksynnästä. Rehellisesti ja avoimesti omaa elämään pysähtymisestä.
Espanjan lockdownin vuoksi 32 päivää kotona. Tapahtumien kokemuksellisuus ja niiden havainnointi korostuu kun ulkoiset ärsykkeet jäävät vähäisiksi. On helpompi olla läsnä.
janinaslounge.com 