Meditoimista voi harrastaa monin tavoin. Päämääränä voi olla maallisen asumuksen eli kehon rentoutuminen, henkisen puolen kehittyminen omaa sisäistä kokemusta tarkkailemalla tai korkeamman minän tavoittelu kohti valaistumista. Meditaatio sopii kaikille – oma muoto ja tapa löytyy jokaiselle. Aloittaa voi vaikka sohvalla makaamalla!
Meditaatio sanassa itsessään on monelle edelleenkin itämainen, mystinen maku. Helposti tulee mieleen silmät suljettuina, jalat ristissä istuva eteerinen turbaanipäinen jota mikään ulkopuolella oleva asia ei hetkauta, henkilö on suorastaan transsissa ja sitä kohti tekisi mieli itsekin pyrkiä. Olisipa onnekasta istua tovi ilman mitään ajatuksia. Hehkua henkistä hyvää, taivaallista tasapainoa ja syvää rauhaa, ilman sen kummemmin huolen kuin ilon häivää. Ehkä jopa vähän leijua!
Ajatuksiaan harvoin pääsee karkuun meditaationkaan aikana, hiljaisia hetkiä alkaa useimmiten löytyä vasta tiiviin ja pitkällisen harjoittelun jälkeen. Usein meditaatio on myös melko tylsää, keho kipuilee ja haluaisi päästä pahasta. Mieli kimpoilee sinne tänne päättömän kanan tavoin ja palaa työllä ja tuskalla takaisin omaan kehoon tai mitä milloinkin olisi tarkoitus tarkkailla. Koska sitä meditaatio enemmänkin on – tarkkailua, kuin suurta ja syvää hiljaisuutta (paitsi sitten joskus…).
Moni aloittelija jumiutuu ajatukseen että samassa asennossa on pakko olla jos ei hamaan hautaan niin ainakin meditaation loppuun, ja harjoitus tyssää fyysisesti tukalaan oloon ja “ei tästä mitään tule” ajatukseen. Asentoa voi ja pitää toki vaihtaa jos fyysisen olotilan tukaluudesta tulee este mielen rauhoittumiselle tai keskittymiselle. Toki on tärkeää erottaa tekeekö mieli liikkua liikkumisen vuoksi vai vaatiiko keho sitä todella.
Meditaatio on erittäin mielenkiintoinen aihe koska sitä voi lähestyä niin monesta kulmasta. Kehosta, mielestä, sielusta. Aloittaa hengityksestä ja pikkuhiljaa kerros kerrokselta antautua kokemukselle.
Ei ole oikeaa, ei väärää. On vain tapoja tarkastella.
Meditaation edut alkavat kuitenkin valjeta monelle hyvinkin nopeasti, jos vain malttaa harjoitella. Joskus määrä voi korvata laadun, varsinkin aloittelijan kohdalla. Mieluummin kaksi kertaa viisi minuuttia päivässä kun puoli tuntia pakkopullaa kerralla.
Mitä enemmän jotain toistat, sitä enemmän siihen totut, sitä enemmän siitä tulee tapa ja ehkä ajan kanssa jopa tietynlainen rituaali.
Mielesi ja kehosi adaptoituvat tulevaan jo tietyistä enteistä, samaan tapaan kuin koira kuolaa jo hyvissä ajoin ennen ruoka-aikaa – meditaatiotyynyn esiin otto, suitsukkeen tai kynttilän sytyttäminen, meditaatiosentoon asetttuminen tai vain oven sulkeminen ja oman rauhaan asettautuminen – tuo sinut jo lähemmäksi sitä mitä olet hakemassa. Eihän meistä kukaan nyt huvikseen meditoi! Meditaatiolla saa olla tarkoitus, vaikka myöhemmin itse harjoitus helposti kääntyykin olemaan se itse asia.
Aloita vaikka sohvalta. Ota rento asento, unohtaen kaikki ajatukset siitä “mitä pitäisi”. Ei ole oikeaa, ei väärää, ei hyvä eikä pahaa. Silmät kiinni tai auki, musiikilla tai ilman. Kuuntele nauhoite, youtube video, lue kirjasta tai ole vain hetki hiljaa tarkkaillen mitä tapahtuu.
Jos pystyit ympäristöön takertumisen sijaan tarkkailemaan itseäsi, onneksi olkoon. Tai jos pystyit olemaan viisi minuuttia hiljaa mitään tekemättä, vaikka mielesi olisikin seikkaillut menneissä ja tulevissa, hurraa! Siitä se lähtee!
Olen huomannut että helposti meditoin harvemmin juuri silloin kun siihen olisi eniten tarvetta. Siksipä sohvameditaatio koira kainalossa onkin hyvä vaihtoehto.
Aina on parempi tehdä vähän hyvää itselleen, kun ei ollenkaan.
Muistikirja kannattaa varata lähelle jotta meditaatiossa mahdollisesti nousseita ajatuksia voi kirjata ylös. Muutoin niille käy kuin unille. Hetken päästä niitä ei enää muista.
janinaslounge.com 