Joskus ihmisellä voi olla elämänilo kateissa. Yksi on hukannut itsensä muiden perheenjäsenten toiveiden alle, toinen kadottanut sisimpänsä työn pyörteisiin, kolmas jäänyt narsistisen puolison jalkoihin. Joskus syystä tai seitsemännestä ilo ja onni vain tuntuu oleva kateissa, joidenkin muiden luona viihtyvänä vieraana. Tilalle saattaa tuppautua arvosteleva asenne, joka etsii syitä muista tai tarkkasilmäinen tuomitsija joka leimaa jo pelkän pinnan perusteella. Jokainen meistä käy välillä vähän syvemmissä vesissä, antautuu arvostelemaan – jos ei muita niin itseään.
Jooga tai meditaatio ei toimi lääkkeenä elämänilon tai onnen ollessa kateissa, mutta ne saattavat palauttaa ihmisen oman polkunsa reunalle. Jos onni on kadonnut kauas, niin kauas ettei kehokaan sitä enää muista, ei siihen hengitysharjoitukset, asanaan asettuminen tai ruokavalion muutos yksinään auta. Sen sijaan pysähtyminen auttaa aina. Pysähtymisen sijaan tosin moni juoksee. Yksi yrittää peittää rintaa kivistävän tunteen sydämen fyysisen pamppailun alle. Toinen lääkitsee itseään lasillisella ja kolmas kauhoo entistäkin enemmän ruokaa lautaselle kun siitä tulee hetkeksi hyvä olo.
Ammattilaisen avulla, psykologin tai psykoterapeutin sohvalla, moni meistä olisi varmasti hoitanut hommansa kuntoon rivakammin, löytänyt takaisin kiinni elossa olemisen riemuun, keräämään taas hiljalleen onnen hippusia kokemusten kirjastoon, mutta ehkäpä muutama elämän mielenkiintoinen sivujuonne olisi jäänyt näkemättä?
Minulla on todellinen onni tehdä työkseni sitä mitä elämässäni eniten haluan tehdä. Saan usein myös toimia monelle lomalaiselle kuuntelevina korvina, ikään kuin ulkopuolisena ystävänä, peilinä. Joogaopettajan tai hyvinvointivalmentajan roolissa en koskaan voi kuitenkaan antaa valmiita vastauksia, en toimia lääkärin sijaisena tai terapeutin korvikkeena. Siitäkin huolimatta että koostan tuntini mieluummin tunnetilojen tai ajatusmallien ympärille perinteisen joogafilosofian sijaan. Jokainen joogaa tavallaan, ja moderni jooga suonee meille omat tapamme toimia, oman hyvinvointimme vahvistamiseksi ja edistämiseksi.
Valmistellessani tulevan viikonlopun ‘Judgement Detox’ workshoppia, huomasin jälleen rakentavani sellaista harjoitusta johon mielelläni osallistuisin itsekin.
Jokaisen arvostelun, leimaamisen ja tuomitsemisen alta, niin muiden kuin itsensäkin, löytyy aina haava mikä on aikoinaan jäänyt huomioimatta. Jotkut ovat parantuneet ilman näkyvämpää arpea, mutta joidenkin kohdalla paksu ja parkkiintunut rupi saattaa revetä kivuliaasti auki. Parantuakseen toivottavasti kunnolla tällä kertaa.
Tulevan viikonlopun harjoituksessa ei revitä rikki haavoja, ronkita arpia eikä parannuta mistään – jooga ei ole lääkettä, eikä terapiaa. Sen sijaan
pranayaman, meditaation ja asanaharjoituksen avulla kevennämme kehomuistia. Antaudumme itsemme kehumiselle, kannustukselle ja myötätuntomediaatio upottaa sanat pintaa syvemmälle. Dynaaminen asanaharjoitus aktivoi koko kehon aineenvaihduntaa, pysäyttää mielen olemaan läsnä kehossa ja ehkä katsomaan joogan fyysistä puoltakin arvostelematta, ilman suorittamista ja jatkuvaa analysointia. Yinjoogaosuudessa keskitymme sydänalueen avaamiseen.
Innolla odottaen, xx
Janina
PS. Padma joogastudiolla Järvenpäässä pidettävä workshop on täynnä, mutta odotuslistalle voi ilmoittautua. Kiitos ja kumarrus jo etukäteen kaikille osallistujille!
janinaslounge.com 