28.1.2020 lähetetty kirje ystävälle.
Sanoit että haluaisit onnellistuttaa ihmisiä. Se kuulosti ihanalle!
Mun sähköpostiin tupsahti juuri aiheeseen liittyvä viesti, joten lähetin sen sulle. Ehkä saat siitä jonkun idean sinne sun tulevaisuuden työkirjaan?
Usein kun sydämellään tekee töitä, tekee ainakin osittain asioita joita haluaisi myös itselleen.
Työ ei tunnu enää niin työläältä, koska sitä voi toteuttaa ja tehdä omien arvojensa mukaisesti. Suurin osa ohjaamistani joogatunneista ja workshopeista peilaa omaan harjoitukseeni ja isompiin teemoihin joita omassa elämässäni juuri kulloinkin kyseisenä hetkenä käsittelen.
Se mitä ajattelemme ja teemme, vahvistuu, ihan samoin kuin koirien koulutuksessakin. Mitä enemmän jotain tiettyä asiaa toistamme, niin hyvässä kuin pahassa, se kasvaa!
Mä jopa luulen että musta tuli joogaopettaja juuri sen vuoksi että se pakottaa myös mut itseni pysähtymään! Kuinka nerokas Universumi onkaan kun sille antautuu. Siis sille että hyväksyy ne asiat joihin ei voi vaikuttaa ja vaikuttaa niihin joissa sillä efortilla on oikeasti merkitystä.
Hyvän kasvaessa myös ympäristössäsi olevien ihmisten hyvinvointi kasvaa. Alat myös kummallisesti törmätä asioihin ja ihmisiin jotka edesauttavat matkaasi sinne minne haluat mennä, siis tiedostettua toivetta, haavetta, tavoitetta kohti. Ehkä jopa alkaa tuntua siltä että elämä suorastaan kuljettaa ja hassuja niin omaa kuin muidenkin hyvinvointia ja iloa lisääviä asioita ja tapahtumia vaan tupsahtelee eteen. Pikkuhiljaa myös se oma ajatusmaailmakin alkaa muuttua.
Vetovoiman laki siis toimii! Usko pois! Me kaikki säteilemme energiaa ja oma energiasi vetää puoleensa vastaavanlaista. Jos olo tuntuu tukalalta, tukkeutuneelta ja liiaksi oman pään sisään jämähtäneeltä, voi olla aiheellista repäistä itsensä jonnekin todelliselle ‘epämukavuusalueelle’, jotta kierteen saa katkaistua – kun mieli joutuukin poistumaan ympyrän kulkemisesta ja vanhojen asioiden toistamisesta jonnekin ihan muualle. Tanssiaskelten opetteluun, väripensselin pitelemiseen, mantrojen laulamiseen tai kartanlukuun geokätköjen etsimisessä. Konkreettinen käsillä tekeminen usein auttaa, samoin kuin metsässä samoilu jo todistetusti laskee stressitasoja. Kuten tiedät niin mä pidän säilömisestä. Pikkelöityjen vihannesten tekemisestä, hillojen keittämisestä. Se on helppoa, mutta katkaisee tehokkaasti pää sisäisen surinan, pulputuksen ja valmiiden purkkien katsominen tekee mut jostain syystä hirvittävän onnelliseksi. Aina ei ole pakko meditoida tai joogata, eikä sun ole pakko koskaan jos ei tunnu kutsuvalta! Tee sun joogamatosta vaikka liukuesteitä rappusiin jos siltä tuntuu. Mutta joku tapa sen sisäisen sumuttajan hiljentämiseksi – sen äänen joka vie sua vain kauemmaksi oman sydämen äänestä, on löydyttävä.
Me kaikki toimimme toistemme peileinä, joten toisten ilahduttaminen tekee iloiseksi, kunhan myös muistaa ne omat rajat. Omaa iloa ja onnea saa tavoitella, sulla on oikeus olla ihan yhtä iloinen ja onnellinen kun kaikilla muillakin. Sä olet fiksu, ahkera, kaunis monin tavoin. Ja rakas.
Tsempit! xx
PS. Pelkojen kohtaaminen on aina vahvistava kokemus. Mä keksin tänä aamuna että pitäiskö mun alkaa ottamaan estetunteja. Oon aina pelännyt hyppäämistä kuten tiedät, ja nyt kun olisi mahdollisuus treenata loistavassa opissa (kerroinhan sulle että tapasin Erika Hanhisuonnon täällä) niin mietin että ei hitto… Taidan laittaa Erikalle viestiä ennen kun tulen järkiini. Apua….
janinaslounge.com 