Etanaakin rauhallisempaan tahtiin etenevässä aamuruuhkassa tein tilaa letkaan liittyvälle. Ikävä kyllä tilan vei joku täysin muu hurjapäinen kaahari aiheuttaen todellisen vaaratilanteen. Minä tööttäsin villisti, ja vaihdoimme katseita sekä erilaisia käden heilautuksia hänen kanssaan kenelle tila oli tarkoitettu. Myönnän että olen aina ollut melko nopeasti kiihtyvä ja tasaantuva myös, mutta suonissani virtaava veri on selvästi saanut vaikutteita espanjalaisten temperamentista.
Tämän vuoden kesäloman vietimme syyskuussa jolloin autoilimme Pohjois-Espanjaan. Tarkempia reittisuunnitelmia ei ollut, ja nautimme siitä että saimme mennä sinne minne tunnelma kuljetti. Varsinkin kun ystävän huolellisesti piirtämä kartta jäi kotiin.
Mikä ihana vapaus!
Aiemmin en olisi voinut kuvitella lähteväni aamulla matkaan ilman että tiedän minne illalla päädyn, mutta nykyään rakastan turvallisia seikkailuja. Espanjalaisten suurpiirteisyys ajan suhteen on siis tarttunut, ainakin osittain. Kaikkea ei tarvitse aikatauluttaa minuutilleen, aina on aikaa vaihtaa kuulumiset kaupungilla tavatun ystävän kanssa.
Koirat nauttivat päästessään vähän viileämpiin maisemiin lenkkeilemään ja unet hotelleissa maistuivat varsin hyvin.
Tallpeak Imagination & Tallpeak Mindfulness, eli Iines ja Minni
Näin lokakuussa saadaan nauttia jo hieman viilenevistä aamuista ja illoista, mutta päivät herkutellaan vielä varsin helteisillä säillä. Parasta aikaa pidemmille patikointi- ja ratsastusretkille onkin marras-huhtikuu. Kesän kuumat kuukaudet ja kuukausia jatkuneen kuivuuden keltaiseksi värjäämät vuoristopolut tuovat ikävän silmäkulmaan vähän jurommallekin suomalaiselle. Luonnon kuivuus näyttää surulliselta ja huoli eläinten selviämisestä kaihertaa.
Itse aloin vuodattaa pieniä kyyneliä, haistaa metsän ja tuntea järviveden kutsuhuudot ystävien Facebookiin postaamista mökkeilykuvista jo juhannuksen tienoilla. Vaati siis vain kaksi kuumaa kesää ja turistien täyttämää elokuuta että aloin ikävöidä kesäistä Suomea.
Tiivistettynä sanoisin että elämämme laatu on parantunut monin tavoin Espanjaan muuton myötä. Omalla kohdallani elämään on löytynyt myös paljon enemmän rentoutta ja aikaa itselle. Tosin arvostan nykyään myös ihan eri tavoin Suomen viranomaisten järjestelmällisyyttä ja selkeyttä, tasa-arvoista kohtelua, puhdasta ja raikasta luontoa ja sitä että aamun lehden saa suoraan omaan postilaatikkoonsa. Olkaa onnellisia te jotka nautitte aamukahvinne Hesarin tai Keski-Uusimaan seurassa.
Kysymykseen milloin tulette takaisin – ei ole olemassa vastausta. Emme muuttaneet tänne tullaksemme takaisin, mutta emme välttämättä myöskään loppuelämäksemme. Elämä ekspattien ja turistien kansoittamalla Aurinkorannikolla on toki ihan erilaista kuin muualla Espanjassa, Suomesta puhumattakaan. Meille tämä on täydellistä.
PS. Pohjois-Espanjan hintataso ravintoloissa yllätti. Hinnat olivat vähintäänkin Costa del Solin luokkaa, eikä kasvisruokaa (alkusalaatteja lukuunottamatta) ollut helposti saatavilla. Tästä lisää tuonnempana.
janinaslounge.com 