Haaveammatti?

“Kuinka monta nuotiota me sytytämme, kuinka paljon ruusupuuta poltamme tuhkaksi, jotta haaveidemme hehku säilyisi?
Kuinka monelle tulikärpäselle käännämme selkämme, kun luulemme niitä kipinöiksi?”

Camila Shamsie, Kartanpiirtäjä

Mieheni lähtiessä yöllä töihin valvoin sadetta ja beaglen kuorsausta kuunnellen. Mieleeni tuli illalla ennen nukkumaan menoa pohtimani ajatus; entä jos voisikin koko loppuelämänsä vain lukea…

Joogaan mieluiten kirjojeni vieressä, haaveilen omasta pienestä kirjastohuoneesta ja rakastan kirjakauppoja. En pidä e-kirjoista tai äänisellaisista, haluan tuntea kirjan käsissäni ja lukea jokaisen tarinan kirjan omalla äänellä.

Entä jos ammattina olisikin…

Kirjojensuojelija
lukee aamusta iltaan ja illasta aamuun. Juo paksua teetä maidolla, syö kermapullia koskaan lihomatta, istuu upottavassa nojatuolissa takan kupeessa tai paksuilla tyynyillä vuoratulla ikkunapenkillä. Ikkunan takana on aina kirjaan sopiva sää ja ulos mennessään voi astua minkä tahansa kirjan maisemaan.
Lukiessaan kirjaa ylös suosituksia muille, tallentaa paksuun muistikirjaan yhden merkityksellisen lauseen jokaisesta kirjasta.
Lähettää kirjoja niitä tarvitseville, pitää lukupiiriä pienille piiperoisille ja lähettää juuri oikeita lauseita tuulen ja höyhenten mukana kaikille ja kaikkialle – juuri oikeaan aikaan.
Pitää huolen ettei yksikään kirja jäisi lukematta, ettei yksikään ihminen unohtuisi yksin ilman lempikirjansa lohtua, etteivät juhlat tulisi juhlituksi ilman kirjojen kansiin ikuistamista seuraaville sukupolville.

Kuka on lempikirjailijasi?

Espanjassa sataa varsin harvoin. Henkilökohtaisesti otan sateen vastaan kiitollisena – luonto tarvitsee sitä usein varsin kipeästi. Harmaa sää antaa myös ihmisille luvan rauhoittua ja rentoutua. Kadut ovat tyhjät, kaupoissakin on tilaa ja normaalisti tupaten täynnä olevassa lähibaarissa ei ole ristinsielua.

Sade saa minut tarttumaan kirjaan, heittäytymään sohvalle (beagle kainalossa tietysti) ja matkustamaan jonnekin tai jonkun muun elämään hetkeksi. Lukemisen jälkeen otan pienet päiväunet ennen kuin tartun – läppäriin.

Sadepäivän päiväunet

Aurinko on tullut esiin taivaan ollessa tosin edelleen sinertävän mustelman värinen ja työt kutsuvat. Nettisivut vaativat päivitystä, koirakouluttajaopinnot webinaarien katsomista, tulevat joogatunnit teemojen valintoja ja asiakkaiden yhteydenotot vastaamista. Minulla on ollut ja on, onni olla haaveammatissani – ja onnea sekin että haaveilla on ollut lupa muuttua.

Illan tullen voin jälleen matkustaa kirjojen sivujen kautta 1970-luvun Pakistaniin ja Dalai-laman vuonna 1999 New Yorkissa pitämän puhesarjan kautta kohti avoimempaa sydäntä.

Meillä on taipumus antautua mielemme valtaan ja seurata sen itsekeskeistä reittiä. Meditointi on prosessi, jolla saamme mielemme hallintaamme ja opastamme sen hyveellisempään suuntaan.

Dalai-lama, Avosydämin

One thought on “Haaveammatti?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s