Guru katosi savuna ilmaan

Syntyjä syviä pohtiessani olen joskus kaivannut gurua kenen puoleen kääntyä. Tahoa jonka sana ja viisaus olisi se ainut ja oikea. Niin kuin pieni lapsi luottaa vanhempiensa sanaan – isän tai äidin vastaus on ainut oikea ja pysyy sellaisena vaikka muu maailma sanoisi mitä ja mantereet vaihtaisivat paikkaa.

Seurasin aikoinaan syvästi ihaillen erästä joogaopettajaa. Uskoin kaiken hänen sanomansa ja katselin hänen hieman pelottavaa persoonaansa ylöspäin. Guru hänessa haihtui savuna ilmaan kun hän osoittautuikin tavalliseksi ihmiseksi omine elämäntilannehaasteineen. Tunsin suurta pettymystä.

Olin itse luonut liian suuret odotukset – nostamalla hänet lähes gurun asemaan ja vapauttanut itseni ajattelun vastuusta. Moni joogan pariin vähän syvemmälle sukeltanut huomaakin jossain vaiheessa ulkoistaneensa sukellusvälineensä opettajalleen – toinen ennemmin, toinen myöhemmin.
Moni etsii joogasta muutosta elämäänsä ja usein raskaiden muutosten kourissa olisikin helpottavaa antaa osa vastuusta opettajalle.
Opettaja voi kannatella oppilastaan kuitenkin korkeintaan joogatunnin ajan ja silloinkin kyse on enemmänkin tunnelman kannattelusta kuin ihmisten. Tukena, apuna ja olkapäänäkin voi olla, mutta jokaisen täytyy tehdä oma työnsä – omat harjoituksensa, omat tutkimuksensa ja omat johtopäätöksensä.

Joogasta on tehty kaupallinen business jossa pyörii miljoonat samalla tavalla kuin muissakin ihmisten vapaa-ajasta kilpailevissa busineksissä.
Jooga onkin kokenut melkoisen muodonmuutoksen siitä mitä sen on katsottu aluperin olleen ja edustaneen. Mutta koska harva meistä voi omistautua joogalle 24/7 jota tämä ns. perinteinen muoto oikeastaan edellyttäisi, on luonnollista että perinteinen harjoitus ja filosofia ovat saaneet rinnalleen moderneja versioita.

Oma joogani, jota myös opetan, edustaa modernia muotoa jossa monen muun asian lisäksi myös rehellisesti haetaan hyvää oloa, etsitään hyväksyntää itseä kohtaan ja sitä kautta myötätunnon ja rakkauden laajentamista myös muita kohtaan. Jos joku aloittaa joogan ajatuksenaan saada notkeamman kehon ja rennomman mielen niin mikä minä olisin sanomaan että lähtökohta on väärä?
Kerron avoimesti että minusta on tullut opettaja oman elämäni haasteiden siivittämänä, joten opetan omasta kokemuksestani. Omasta harjoituksestani, asioista ja asanoista jotka ovat mielestäni tärkeitä juuri sillä hetkellä.

Jooga voi rehellisesti ja avoimesti myös tarjota hetkellisen helpotuksen arjen paineista, kunhan siitä ei tule jatkuva pakopaikka. Filosofiaan hyvin perehtynyt ystäväni, joogaopettaja Kreeta kirjoittaa blogissaan juurikin tästä.

Jooga tai muu(kaan) henkisyys ei tee ihmisestä yhtään sen ihmeellisempää, parempaa tai mystisempää. Mitä pidemmälle ja syvemmälle harjoituksessaan menee, mitä enemmän joogafilosofiaan perehtyy, sitä helpommin antaa jalustalle (itse) nostettujen nykygurujen haihtua savuna ilmaan. Jokaisen on kuitenkin kannettava vastuu omasta elämästään ja harjoituksestaan itse. Siten myös löytää sen oman sisäisen gurunsa, vaikka matka saattaakin olla pitkä ja kivinen.

PS. Jos guruja on vähemmän, niin loistavia joogaopettajia on paljon!
Omat sellaisensa tunnistaa kyllä kohdatessaan. Tunnistat heidät joiden seurassa on sellainen olo että olisit tullut kotiin. Joiden halauksessa voisit viipyä loppuelämän ja joiden seurassa tunnet olonsa turvalliseksi, rakastetuksi ja että olet riittävä juuri sellaisena kuin olet. Onnekseni olen saanut kohdata jo monta! Olisivatko sittenkin guruja?