Miksei kakusta kannata kieltäytyä?

Uusi vuosi tuo tullessaan usein vinon pinon lupauksia. Toisista pidetään kiinni kevätaurinkoon saakka, toisista  luovutaan jo ennen loppiaista. Tipaton tammikuu saattaa päättyä jo ensimmäisten illanistujaisten aikana ja herkkulakko ei ehdi edes alkaa ennen ensimmäistä repsahdusta.
Miksi lupausten noudattaminen on niin hankalaa?

Elämäntapojen muuttaminen on prosessi. Moni tekee päätöksen, tässä kohden lupauksen – ennen kun on oikeastaan edes harkintavaiheessa, saati sitten valmis tekemään konkreettisia muutoksia. Ihminen toimii usein tietyn mallin mukaisesti.
Jos mallin olemassaoloa ja sen muotoja ei tiedosta, lankeaa helposti halpaan.
Kukapa meistä ei joskus olisi kokeillut oikotietä onneen?

Mainokset pullistelevat diettejä, kuureja ja ihmepillereitä joilla muutetaan oma rasvaprosentti ja parhaassa tapauksessa parisuhdekin. Vai pahimmassa?
Vaikka mainontaa säädetään laeilla, menemme me poloiset usein vuodesta toiseen samaan halpaan.
Ryppyrasvapurkkien rivistö kasvaa, ihmejuomat täyttävät hyllyt joissa entisetkin ovat juomatta ja kuntosalijäsenyysranneke hiertää ranteessa entisen vieressä. Vähän niin kun tekoäly opettaa itse itseään, ihminen on loistava huijaamaan itseään!

Todelliset muutokset vaativat siis muutos- ja käyttäytymisprosessien ymmärtämistä. Osalla on toki veret seisauttava tahdonvoima, jolla siirretään vaikka vuoria, mutta suurin osa joutuu rämpimään kantapäätaktiikan kautta.
Myös yksilölliset erot on syytä huomioida. Mikä toimii itsellä, ei välttämättä toimi toisella. Ikä, aktiivisuus, aineenvaihdunnan yksilölliset erot, perimä – vaikuttavat.
Toisille sopii parhaiten  hiljaa hyvää tulee menetelmä, toisilla nyt tai ei koskaan periaate.
#yksilöllisyys

Se mikä on varmaa, on että kieltäytymisellä ei pääse pitkälle.
Kun herkkusuu kieltäytyy kakuista, ei päässä pyöri kuin kermavaahtoa ja silmissä voisilmäpullia.  On helpompi päättää että syö herkkuja vain kerran viikossa tai rajoittaa niiden määrää, kuin kieltäytyä kokonaan. Eräs asiakkaani aloitti siitä että päivittäisistä kolmesta kahvipullasta alettiin siirtymään kohti yhtä. Ja yhdestä pikkuhiljaa kerran viikossa malliin. Matka kesti puolisen vuotta, mutta muutos on ollut pysyvä jo useamman vuoden!
Itselläni toimii parhaiten varastoimattomuus. Kun kotona ei ole jemmassa herkkuja, ei niitä tarvitse himoitakaan. Mutta auta armias jos tiedän että jääkaapissa on avattu suklaalevy…

Kieltäytymisen voi myös kääntää positiiviseksi päätökseksi. Tässä muutamia ajatuksia jääkaapin oveen tai keittiökaappiin teipattavaksi. Uusien asioiden oppiminen = käytösmallin muuttaminen vaatii aina aikaa ja useita toistoja. Parasta siis lukea omia ohjeistuksiaan aina ohi mennessään ääneen. Itsesuggestio toimii!

” Haluan voida hyvin.”
” Haluan syödä ravitsevaa ruokaa joka edistää hyvinvointiani ja ylläpitää jaksamistani.”
” Haluan lopettaa tupakoinnin jotta jaksan paremmin harrastaa kiipeilyä.”
” Opettelen palkitsemaan itseäni muilla kuin herkuilla ja harjoittelen sisäistämään että rentoutuminen kuuluu osaan jokaista päivää, sitä ei tarvitse erikseen ansaita.”
” Olen hyvä ja riittävä juuri tällaisena. Jos haluan muuttua, muutun itseni vuoksi, en ulkoisten paineiden tai ympäristön vuoksi. Opettelen kuuntelemaan kehoani ja pidän päiväkirjaa miltä minusta tuntuu aterioiden (ja herkkuhetkien) jälkeen.”
” Kun herkuttelen, teen sen hallitusti, nautin jokaisesta suupalasta hyvällä omallatunnolla.”

Iloista, onnellista vuotta 2018!
Pidä kiinni omasta hyvinvoinnistasi!
– Kehosi on kulkuvälineesi, mielesi moottori, sydämesi virtalähde. –