Talon päätyvarastossa, siinä josta joskus tulee sauna, asuu parikin pikkulintua.
Ensin niitä oli vain yksi, myöhemmin ilmaantui myös toinen.
Ensimmäisen asukkaan nimesimme Tirpaksi, ja harva se ilta istumme seuraamassa sen kotiinsaapumista.
Ajan voi katsoa lepakoista.
Hämärän saavuttua ilmaantuvat lepakot, ja hetken päästä sitten Tirppa.
Se lentää aina muutaman kunniakierroksen ja varmistelee että ovi on jätetty riittävästi raolleen.
Eräänä viikonloppuna, ennen kuin ovea oli laitettu pysyvästi tähän lentämiseen soveltuvaan asentoon, pieni, pullea pikkulintu patsasteli vähän hölmistyneen näköisenä etupihalla ulko-oven edessä. Välillä se jäi seisomaan samaan asentoon pitkäksikin aikaa. Ihan kun miettiäkseen.
Tein parhaani pysäkseni kaukana. Ajattelin josko lentänyt kuistin ikkunaa päin ja on pökerryksissä. Ikkunassa ei tosin näkynyt mitään jälkiä törmäyksestä. Lintu viihtyi etupihalla varsin pitkään ja lopulta päätin poistua tarkkailuasemista ja jättää sen kokonaan rauhaan. Samalla toivoin ettei joku naapuruston lukuisista kissoista käy nappaamassa sitä!
Pari päivää myöhemmin istuimme jälleen uima-altaalla ja ihmettelimme miksei Tirppa lennä sisään. Se kävi moneen kertaan katsomassa oven yläreunaa ja lennähti viereisen, leikatun ruusun nokkaan istumaan. Aikamme ihmeteltyämme tajusimme ettei ovi ollut riittävästi auki!
Oli siinä linnunmentävä rako, mutta siivet vaativat tietysti oman tilansa. Tuuli oli kaiketi onnistunut siirtämään ovea tilkkeistämme huolimatta.
Samalla tajusin että sehän oli ollut Tirppa siellä etupihallakin!
Minä tomppeli en ollut tajunnut että sehän mietti miten saisi minut avaamaan sille oven.
En tiedä missä parka oli joutunut nukkumaan muutaman yön. Tunsin itseni todella ääliöksi.
Oikeista talonvaltaajista ei Espanjassa helposti pääse eroon, ja tässäkin tapauksessa saunan remontin aloitus siirtyy aikaan jolloin Tirppa ja sen kaveri lähtevät muualle. Tai joku naapurin kissoista käy hoitamassa karhukoplamaisesti homman, vaikkakin teemme parhaamme ettei niin kävisi.
Mies kaipaa saunaa kuin merimies rommia, mutta erittäin eläinrakkaina asia on meille molemmille selvä.
Emmepä ole muutakaan remonttia päässeet vielä aloittamaan. Aika ja energia on edelleen mennyt eteen tulevien asioiden hoitamiseen (niitä näyttää riittävän) ja puutarhan raivaamiseen. Mutta nyt talon ympäristö alkaa jo näyttää siltä että täällähän asuu joku!
PS. Päärynäpuut aloittivat kukinnan tällä viikolla!
Tähän aikaa vuodesta pihalla on huumaava tuoksu sekä huikea surina ja pörinä. Suuria perhosia lentelee ympäriinsä, appelsiinipuiden kukkien ympärillä käy varsinainen kuhina ja linnut sirkuttavat kuin viimeistä päivää. Turistit nauttivat aikaisista helteistä, me toivomme sadetta. Kasteluallas alkaa olla tyhjä, ja täytettä siihen saa vasta huhtikuussa. Onneksi toisessa kaivossa on vielä reilusti vettä.
janinaslounge.com 