Vastaanotolla käydessäni sain lääkkeeksi purkillisen runoja. Ne olivat oikeastaan vain lauseita runoista, osia ja katkelmia, printattuina pienen pieniin papereihin jotka oli kääritty muovisten lääkekapseleiden sisälle. Purkki oli kaunis, sellainen ruskea vanhanaikainen.
Minulle suositeltiin myös kahta kirjaa, ja halutessani tietenkin parantua pian, rutistin ne tiukasti syliini. Tottakai halusin ne!
Ostin myös ystävälle lääkettä. Se oli paketoitu keltaisiin kansiin, ja siitä pirskahteli iloa. Hyvä niin, sillä surun keskellä piti olla jotain mitä pidellä, silitellä, ja jonka seurassa olisi edes pienesti hyvä olla, kun menetys raastoi sydäntä ja sisuskaluja.
Kanteen piirrettyjen päivänkakkaroiden terälehtiä pongahteli ilmaan. Rakastan, rakastan ne huutelivat, jokainen. Hymyssä suin kikattivat. Yritin metsästää karanneita terälehtiä takaisin, mutta ne lensivät liian nopeasti. Kahvilatiskin kautta, kermavaahtoa kärjissään loikkasivat avoimesta ikkunasta ja hyppäsivät kaksikerroksisen bussin kyytiin. Minä roikuin pää alaspäin kohti katua, kädet ilmaa haroen. Henkilökunta piteli nilkoistani kiinni ja nyki minua takaisin sisälle. Hyllyn takaa joku supatti että eikö mitään käytöstapoja, oh dear.
Apteekissa tuoksui ihanalle. Vahvalle hedelmäteelle, saippualle ja mansikkahillolle, paperille ja kynille. Puhe sorisi katonrajassa, ja kaikuja saattoi kuunnella myös myynnissä olevien muistikirjojen tyhjiltä sivuilta.
Josko asettuisin makaamaan hyllylle, kaikkien satojen purkkien, sivujen, sanojen alle. Josko ne valuisivat minuun ja parantuisin siitä mikä ikinä minua vaivasikaan.
Totta vai tarua?
Sekä että.
En käynyt lääkärissä, vaan pari vuotta sitten Lontoossa runoapteekissa.
Tarinan intouduin kirjoittamaan lukiessani kirjallisuustieteen artikkelia siitä, miten eri tavoin ihmiset voivat kokea tekstejä. Miten joku näkee ironiaa siinä missä joku nostalgiaa, miten joku löytää tekstistä teeman jota kirjailija itse ei ole sinne kirjoittanut.
Onko kirjoittaja tekstin tuottaja, vai valuuko teksti hänen kauttaa ulos? Onko kirja pelkkä tuotettu esine, vaikka sen kanssa käydään keskustelua ja teksti voi näyttäytyä eri tavoin eri lukijoille?
Moni kokee aidosti ystävystyneensä tarinan henkilöiden kanssa tai ikävöi kaupunkiin jota ei ole olemassa kuin kirjan sivuilla. Joku sivelee lempikirjaansa aina ohi mennessään, joku toivottaa hyvää yötä. Uskonnollisia opuksia puristetaan rintaa vasten kuin lapsia.
Kirjallisuus tarjoaa mitä mielenkiintoisempia tapoja tarkastella maailmaa, niin historiaa kuin tulevaisuutta, ihmistä itseään, perinteitä, kulttuuria, yhteiskuntaa. Kirjallisuus tarjoaa myös viihdettä, pakopaikan, ruokaa mielikuvitukselle, sytykettä takkaan ja lääkettä sydänsuruihin, kaukokaipuuseen ja sängynpohjalle kun flussa on kukistanut petiin.
Nyt alan kirjoittamaan kirjalistaa josta löytyy lääkkeitä erilaisiin vaivoihin. Palaan pian asiaan, ellen unohdu lukemaan…
Artikkelikuva, Pexels free photos by WordPress
janinaslounge.com 