Espanja on opettanut alentamaan rimaa, hyvällä tavalla

Reilun vuoden Päärynälaaksossa asumisen jälkeen alan hiljalleen ymmärtämään ihmisten kommentteja rohkeudestamme. Vaikkei sentään ulkohuussissa tarvinnut käydä ja vettäkin tulee pääsääntöisesti hanasta, onhan tässä ollut kaikenlaista. Ja on, sillä vanhan talon kanssa on selvää että eteen tulee jatkuvasti jotain mikä vaatii toimia heti, jonka seurauksena muu tehtävälista odottaa. 

Arjen täyttyessä yli äyräiden, on pakko äyskäröidä!

Loppuvuodesta olin todella väsynyt ja aloitin tilantekemisen, eli tulvivan arjen keventämisen. Sovin espanjaisen Marían kanssa viikkottaisesta siivouksesta – ja miten loistava päätös! Koen että hänen neljän tunnin panoksensa vapauttaa minulle aikaa tuplaten! Ajassa jossa olisin vasta imuroinut koko talon, hän on imuroinnin lisäksi jo pessyt kylpyhuoneen ja tehnyt monta muutakin asiaa. Tapamme siivota on erilainen, mutta vanhassa talossa ei tarvitsekaan kuurata hammasharjalla joka nurkkaa.

Ensi viikolla aloitamme yhteistyön Andréksen kanssa, ja saamme häneltä kaipaamaamme apua erityisesti erilaisten puiden ja istutusten kanssa. Myös kasvimaan teko alkaa ensi viikolla. Toivottavasti saamme viikonloppuna myös Josén haraamaan minitraktorilla kuolleista puista raivatut maat, tyhjää tilaa on nyt runsaasti. Maan kevyt muokkaus, poltettujen risujen tuhkien levittäminen ja kanankakkojen pölläyttäminen tekee hyvää, tehdään maalle myöhemmin sitten mitä tahansa. Ja onhan meillä suunnitelmia 😉…

Rimaa oli pakko laskea radikaalisti

Maalla asuessa ja ilman eteistä (kuten monessa espanjalaisessa talossa, meilläkin marssitaan suoraan keittiöön), on opittava sietämään hiekkaa siellä täällä, koirien kuolaamia tyynynpäälisiä ja villasukista tippuvia olkia. Rakastan siisteyttä ja selkeyttä, mutta rimaa on ollut pakko laskea radikaalisti, muuten ajaisin itseni ja miehen hulluuden partaalle!

Seinien halkemat ja keittiön katonrajasta rapiseva laasti ei enää hetkauta itseä, saati sitten vierailevia espanjalaisia. Kun on kuivaa niin kaikki halkeilee, ei sitä kannata sen enempää murehtia – sanovat kaikki! Viimeksi vierailta kuulin, että on ihan normaalia että kun on ollut ennätyskuivaa (kuten koko viime vuosi), laatat tippuvat seinistä. 

Pisan tornin kaltaisesti kallellaan oleva keittiö tai repsottavat laatikon etureunat eivät hämmästytä ketään, ja tiedän että moni espanjalainen ottaisi kirkuen talomme vastaan ilman remontteja, meidän haikaillessa lattialämmityksen, mukavasti varustellun keittiön ja pitkiin löylyihin kutsuvan saunaosaston perään. Tuleva sauna on siis vanha eläinsuoja, joten toistaiseksi vaatii melkoisesti mielikuvistusta nähdä itsensä istumassa lauteilla. Olen kyllä miehelle sanonutkin jo moneen kertaan että rakastan tätä taloa ja tiluksia kaikkinensa. Toki on ihanaa “sitten kun” keittiö yms. ovat valmiita, mutta en tiedä voinko oikeasti olla enää varsinaisesti onnellisempi. Tiedätkö? Elämän merkityksellisyys ei takuulla ole sidottu keittiökaappien kauneuteen, ainakaan minun.

Yllätysvieraille avataan

Suomessa asuessani en olisi voinut kuvitellakaan, että joku tulisi kylään ilmoittamatta. Jos kaikki ei olisi ollut tiptop, olisin hävennyt. Hävennyt mitä? Sitä että kodista näkee että sen asukkaat ovat elossa?

En edelleenkään pidä täydestä tiskialtaasta tai purkkea, ruuvea, käytettyjä pattereita, työkäsineitä ja kissanraksuja täynnä olevasta sivupöydästä, mutta rätti kädessä elämistä tärkeämpänä pidän kohtaamisia. Vieraille avataan ja kahville kutsutaan, vaikkei tukkaa olisikaan pesty hetkeen ja päällä olisi vuohenkakkaiset pyjamahousut.
Ei ketään kiinnosta koirankarvat tai leivänmurut. Tai jos kiinnostaa, soittakoot ensi kerralla. En tosin välttämättä ehdi silloinkaan siivota. Moppaamisen sijaan saatan priorisoida kanojen kanssa seurustelun, vuohille ruohon keräämisen, kirjeen kirjoittamisen tai teekutsut kissojen kanssa. Voi myös olla että olen valvonut koko yön etsiessäni vikaantunutta laitetta mikä katkaisi sähköt koko talosta.

Sanovat espanjalaiset mitä tahansa, meillä tulevaisuudessa laatat kyllä pysyvät seinissä ja lattiat paikoillaan. Remontin alkua tosin odotellaan vielä hetki, koska tuli taas pari juttua mitkä on pakko hoitaa ihan heti…
Olen kertonut jo aiemminkin että Espanja (ja jooga) on opettanut ottamaan paljon rennommin monen asian suhteen. Jos kiiltokuvamaiseen elämään pyrkien nipottaisin menemään, en ehtisi nauttia tästä kaikesta. Miksi sitten olisimme ylipäätään muuttaneet tänne?

PS. Viikonlopuksi on luvattu sadetta. Pitäkää peukkuja että vettä tulee ja reilusti, täällä nimittäin ollaan jo vähän hengitystä pidätelty että mitä keväästä ja kesästä tulee jos vettä ei ala kuulua…