Vuosi Päärynälaaksossa – Hyvää Uutta Vuotta 2024!

Sekoittelen pitkää keittämistä vaativia, yön yli lionneita mustia papuja samalla kun pilkon kasviksia.
Purjoa, sipulia, valkosipulia, kesäkurpitsaa, munakoisoa, paprikaa, kukkakaalia. Kaikki omalla kylällä kasvaneita.
Osa päätyy papupyöryköihin ja osa slow cookerissa mehukkaan täyteläiseksi muhivaksi kasvislasagneksi.

Keittiöpuuhien lomassa silittelen katseella yli 60-vuotta vahnassa korissa lepääviä munia, ja hymyilen ikkunasta näkyville vuohien touhuille. Kaikilla neljällä on ihan oma luonteensa, samoin kuin viidellä kanalla. Aiemmin tänään todistin hellästi nokkivaa ystävyyttä, kun kaksi lauman touhukkainta kanaa sukivat toisiaan hiekkakylpyjensä lomassa. Näin myös Justiinan kiepsahtavan kokonaan selälleen ja kiemurtelevan hiekassa kuin nuorempi koiramme Minni konsanaan, aamulla sängyssä juuri ennen ylösnousua.

Kissat istuvat keittiön oven suussa ja työntävät välillä nenänsä kiinni lasiin. Ne osaavat odottaa iltanamejaan, jotka tarjoillaan sillä välin kun koirat syövät iltaruokiaan.

Jääkaapissa on naapureiden sitruunoista puristettua mehua, ja osa sitruunoista odottaa säilömistä. Samoin torilta ostetut avomaankurkut. Omat puut ovat oransseina appelsiineista ja mandariineista, ja keltaisenpunertavat pomelot maistuvat puhtaalta raikkaudelta. Kumkvatin pienet, kirpeät hedelmät olisivat valmiina kerättäviksi marmelaadia varten.
Idyllistä, eikö? Mutta idyllillä on puolensa ja hintansa – niin rahassa, priorisoimisessa kuin omassa jaksamisessakin.

Kaikella on aikansa ja paikkansa – luonto ja naapurit opettavat

Vanhalle, paljon kunnostusta vaativalle tilalle (ja talolle) ei kannata muuttaa hätähousuna.
Olemme saaneet vuodessa aikaiseksi paljon, vaikkei talon remonttia kirjaston tekemistä lukuunottamatta olekaan aloitettu. Selvitettäviä, opeteltavia, vastaantulevia ja heti toimenpiteitä vaativia asioita on yksinkertaisesti ollut liikaa.

Toisaalta, teimme tietoisen päätöksen panostaa ulkotöihin, koska paljon puita oli jo kuollut ja osittain todella ryteikkömäinen rikkaruohokasvusto uhkasi tehdä selvää lopusta. Osa paikallista rikkaruohoista, jopa parin metrin korkuisista, piikikkäistä kasveista vaatii lähinnä entisajan ritarihaarniskaa ja kaksiteräistä miekkaa.

Valtaosa kuolleista puista on nyt kaadettu ja suurin osa niistä naapureidemme toimesta. He ottivat ilomielin urakan hoitaakseen, polttopuut kun ovat täällä todella kalliita. Meitä taas ilahduttaa suuresti nähdä heidän savupiipustaan leijailevat kiehkurat, sillä mikäpäs sen mukavampaa kuin että urakka hyödytti molempia! Juuri nyt savun mukana tulee voimakas valkosipulin ja öljyn tuoksu, liekö herkuttelevat tänään klassisella gambas pil pil-annoksella.

Suurin hidaste on ollut oma tiedonpuute, mutta samalla se on toiminut hyvänä motivaattorina opetella.

Aiemmissakin kirjoituksissa olen avoimesti kertonut, ettei kaikki suinkaan ole ollut pelkkää kukkamekkomaista harmoniaa, vaan vuoteen on mahtunut myös hermojen kiristelyä, lukuisia turhautumisia, pihalla kirkumista (siitä lisää joskus toiste), muutamat itkut, rikkaruohopsykoosi, erilaisia pelkoja, väsymystä, pitkään vaivannut tenniskyynärpää, paha asentohuimaus, ja vaihdevuosien ennakko-oireita.

Yllättävää kyllä, asiantuntevan, osaavan ja luotettavan puutarhurin löytäminen on osoittautunut todella haasteelliseksi. Sellaisen, joka osaisi fincalla eli ns. maatilalla vaadittavat asiat ja vielä luomuna…
Onneksi on ystävälliset, auttavaiset naapurit, jotka kärsivällisesti vastaavat kysymyksiimme ja välillä neuvovat ihan kädestä pitäen. Onneksemme tutustuimme myös Pizarrassa asuvaan espanjalaiseen perheeseen, joka oman tilansa hoitamisen ohella käyvät konsultoimassa meitä aina tarpeen vaatiessa. Naapurin vanha isäntä on luvannut tulla auttamaan kasvimaan tekemisessä, ja paikalliset puutarhaliikkeet ja maatalouskaupat ovat olleet myös suurena apuna. Coinilaisten ystävällisyys ja avuliaisuus ansaitsee kyllä ihan oman kirjoituksensa!

Vuosi on opettanut myös sen, että pystymme tähän kyllä!

Tämä vuosi on opettanut L U K E M A T T O M I A asioita. Tiedän että tuleva vuosi tekee samoin, ja todennäköisesti vielä monta seuraavaakin.
Välillä kyllä ajattelen että päivä jolloin ei tarvitsisi selvittää tai opetella jotain, olisi kiva…

Vuoden maalla ja vanhassa talossa asumisen jälkeen en enää pidä itsestäänselvänä oikeastaan mitään. Edes vesi ei ole mitenkään itsestäänselvä asia, ja se on toki huolestuttava juttu. Juuri kuulemani mukaan alueella on satanut vähemmän kuin viimeiseen 150 vuoteen. Kamalaa!
Ihmiset jotka ovat pelkän kaivoveden varassa, ovat todella pinteessä. Vesitilanne on laittanut toki meidätkin miettimään tarkasti tulevia istutuksia, ja lisäeläinten hankkimista (terkkuja aasien turvakotiin kuitenkin). Heinä on juuri nyt todella kallista, onneksi adoptoimamme vuohet rakastavat myös rikkaruohoja ja pupeltavat onnellisina myös monen leikattavan puun oksia ja lehtiä. Jos talven ja tulevan kevään aikana ei sada kunnolla, koko eteläinen Espanja tulee olemaan todella pulassa.

Kanankakkojen siivoaminenkin on onnellista puuhaa

Tiedostan J O K A ikinen päivä olevani harvinaisen onnekas.
Buddhalaisten harjoitusten myötä olen oppinut refkektoimaan myös omaa kuolemaa. Pelkään välillä suurestikin läheisten menettämisiä, mutta omaa kuolemaani en. Olen saanut elää todeksi monta unelmaa, ja välillä ihmettelen miten kaikki tämä osakseni koituva onni voi olla edes mahdollista. Jos tietäisin kuolevani päivän päästä, tuskin haluaisin tehdä mitään muuta, kuin mitä nyt teen.

Toivon että omia kokemuksiani jakamalla luon jollekin uskoa omiin unelmiin, toivoa tulevaisuuden suunnitelmiin ja luottamusta elämän eteenpäinviemiseen. Ymmärrän että mikä tahansa päivä tämä kaikki voi muuttua joksikin muuksi, ja siksipä yritänkin nauttia myös papujen keittämisestä, kanankakkojen siivoamisesta, pyykin ripustamisesta ja muista arkisista asioista. Niiden tekeminen on etuoikeus, ei velvollisuus.

Kiitos kuluneesta vuodesta

Lämmin kiitos kaikille lukijoille, asiakkaille, tuttaville ja ystäville. Tämä elämä on tehty jaettavaksi ❤️.
Erityisen suuri kiitos kaikille jooga- ja Oma loma asiakkaille jotka palaatte vuodesta toiseen, verkossa tai kasvotusten. Se merkitsee minulle todella paljon!

Hyvää, onnellista ja upeaa vuotta 2024!