Talo Espanjasta – Päärynälaakson puolivuotisjuhlat!

Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, lämpömittari näyttää +36 ja ilma tuntuu tukahduttavan kuumalle.
Ison pähkinäpuun varjossa on siedettävää. Pienen pieni tuulenvire ei viilennä, vaan pyörittää kuumaa ilmaa. Odotan että aurinko hieman laskee, jotta pääsen takaisin töihin. Siivottavaa, karsittavaa, kasteltavaa, kitkettävää, järjesteltävää, korjailtavaa ja keräiltävää – kuten risuja, kiviä ja maahan tippuneita hedelmiä, riittää loputtomiin.

Osa viikunoista ja päärynöistä on jo kerättävissä

Kypsät viikunat läsähtevät maahan nopeammin kuin ehdin poimia ja maa värjäytyy tummanpunaisesta tahmasta. Hetken päästä hedelmämössön valloittavat muurahaiset ja pienen pienet hedelmäkärpäset. Uima-altaan vieressä olevia puita olisi pitänyt talvella leikata reilusti. Puut antavat mukavaa näkösuojaa ja varjoa, mutta niistä tulevan sotkun soisin rajautuvan vähän kauemmas. Yksi merkintä siis lisää talven tehtävälistalle.

Maaseudun ihana yhteisöllisyys ja ystävällisyys

Sujahdimme maaseudun rytmiin ja Coínin keskustan kupeeseen, vanhalle päärynätilalle yllättävänkin helposti.
Asiaa helpotti huomattavasti lukuisat ystävällisyydellään yllättäneet ihmiset ja meidät positiivisesti vastaanottaneet naapurit.
Tunnemme aidosti olevamme osa yhteisöä, toki ymmärtäen että lunastamme paikkamme varsinaisesti vasta tulevien vuosien kuluessa.
Myös ympäristön suomalaisten Facebook-ryhmä yllätti positiivisesti ja olenkin saanut ryhmästä apua jo monessa asiassa.

Ennen muuttoa sanoin että tarvitsen adoptiomummon, joka voi opettaa minulle espanjalaisen kasvimaan salat ja vanhat perinteet. Mummoa en saanut, mutta naapurissa asuva viiden lapsen ja yhdeksän lapsenlapsen isoisä on ystävällisesti esitellyt omia viljelyksiään, sitkeästi vastaillut kysymyksiini ja ollut varsin kärsivällinen.

Yhteinen kieli on välillä hieman hakusessa hänen aksettinsa ja puuttuvien hampaiden tehdessä puheesta minulle vaikeasti ymmärrettävää, ja hän on ihan yhtä hukassa minun “espanjaa turisteille” lausuntani kanssa.

Muutama päivä sitten kiitin ystävällisyydestä purkillisella vastatehtyä viikunahilloa. Purkin saatuaan hän totesi että “kaapit ovat täynnä rouvan ostamia marmeladeja ja minä syön mieluummin hedelmäni suoraan puista”. Suomalaisena arvostan suorapuheisuutta, ja kehotin kokeilemaan juustojen kanssa. Tuoreella inkiväärillä ja kanelilla maustetusta hillosta tuli taivaallista! En malta odottaa että pääsen maistamaan sitä vaniljajäätelön kanssa.

Johonkin kuuluvuuden tunnetta on vaikea kuvailla, mutta heti joulukuussa parin päivän alkujärkytyksestä toivuttuani olen joka päivä todella tuntenut kuuluvani tänne. Kerron siitäkin huolimatta että joku varmasti leimaa minut totaalisesti kajahtaneeksi – talo tavallaan puhuu minulle. Mutta siitä sitten lisää kirjassa, joka valmistuu ehkä joskus tai sitten ei. Tässä tätä puuhaa nimittäin riittää ja pallottelen vielä ajatusta täyspäiväiseksi opiskelijaksikin ryhtymisestä.

Yllättävä perheenlisäys – Katti ja Rähjä muuttivat meille

Tarinoita kerrottavaksi on varmasti jo useammankin kirjan verran, joten jätettäköön loput siis sinne😉.
Aiemmista Talo Espanjasta jutuista saa jo hyvän käsityksen maalle muuttamisen ihanuuksista ja kamaluuksista. Ihanuudet vievät toki voiton, mutta täytyy myöntää että kyllä melkoiseen tuntemattomaan hyppäsimme kaikesta varautumisesta huolimatta!
Vaikka olimmekin varautuneet työhön, sen määrä tuntuu vain kasvavan tehdessä. Mutta niinhän se monessa projektissa menee!

Saimme muutama päivä sitten yllättävää perheenlisäystä kun kaksi nälkiintynyttä kissaa päätti muuttaa asumaan autokatokseemme. Meillä siis ruokitaan aamuisin koirien lisäksi nyt myös Katti ja Rähjä. Molemmat katit pääsevät pian eläinlääkäriin, he ovat selvästi hoitoa vailla ja samalla huolehditaan steriloinneista. Saa nähdä milloin porttiamme potkii kaltoin kohdeltu muuli tai yhdellä jalalla pomppiva ankka?

Tänään illalla kohotan puutarhassa maljan elämälle.
Ymmärrän ja muistan, onnellisen ja monin tavoin etuoikeutetun asemani joka päivä ja kiitän siitä.
Isoin kiitos kuuluu miehelleni, joka on jaksanut tukea, kannustaa ja rakastaa jo 27 vuotta.

Jättimäinen kiitos myös kaikille asiakkaille, joista monesta on tullut ystäviä ja tietysti kaikille blogin lukijoille.
Kiitos ja kumarrus puolesta vuodesta! Talo Espanjasta, muutto Päärynälaaksoon-osio päättyy blogin osalta (ainakin toistaiseksi) tähän.
Besos x

Katti etualalla. Rähjä taaempana ja nimensä mukaisesti reissussa rähjääntynyt. Turkki takussa ja mudassa, korvien kärjistä puuttuu karvat ja silmissäkin taitaa olla jotain vikaa. Molemmat viedään tällä viikolla eläinlääkäriin. Muutaman päivän ruokkimisen jälkeen he uskaltautuvat jo lähemmäs taloa.