Talo Espanjasta – Järjellä vai tunteella?

Lapsena rakastin leikkiä veden äärellä.
Läträtä kuralätäköissä, seurata metsäpurojen hyönteisiä, rakennella akvaarioita järven rantaan. 
Vietin paljon aikaa mökillä mummon kanssa.

Istuin aamuauringossa laiturilla jalat vedessä mummon pestessä puurokattilaa. Kalat osasivat jo odottaa aamiaista. Joskus joku nappasi varpaistakin.

Lempiohjelmani oli Patakakkonen ja iltaisin luin keittokirjoja yhtälailla kuin Viisikoita ja Neiti Etsiviä.
Haaveilin että olisipa naapurissa hevosia. Liimasin enkeli- ja hevoskiiltokuvia ja odotin kauppa-auton tuloa innokkaasti. Se tiesi mansikan makuista Eskimoa.
Lettupäivänä kävin pelon ja ihastuksen sekaisin tuntein hakemassa hilloa maakellarista.
Se oli pimeä, kylmä ja siellä tuoksui kummalliselle.

Viiniä omista rypäleistä?

Talon etsiminen on ihanaa, ihanan kamalaa

Koska etsintä on jatkunut pitkään ja hartaasti, olen myös viisastunut monessakin asiassa.
Mutta järki ja tunteet eivät välttämättä kulje käsi kädessä.

Miten ihmeessä voi järjen kanssa toimia kun sydän sanoo että se on tässä? 
Kun tunne on samassa kohtaa sydäntä parhaitten lapsuusmuistojen kanssa.

Energia tuntuu seesteiseltä ja turvallista, vaikka olenkin jossain muualla kuin olin ajatellutkaan. Pöllähtänyt hymy ei katoa vaikka keittiö on vinompi kuin Pisan torni. Rakastun rappusiin jotka tuovat mieleen vanhan koulun. Näen kaiken repsottavan kauniina.

Näen vanhat, paksut seinät turvaa tuomassa.
Seininä joiden suojissa voi olla itsensä juuri siten kuin on aina tarkoitettu, niin että muutkin uskaltavat.
Uskaltavat päästää irti suorittamisen pakosta, työ- ja perheroolin määrittämästä kuvasta, muiden odotuksista, jatkuvasta hyödyllisenä ja tuottavana olemisesta. Nauttia elämästä isolla E:llä ja tipahtaa toviksi tietynlaiseen ajattomuuden kuplaan.

Pienenä olimme kaikki prinsessoita balettihameissa, Peppi Pitkätossuja, maailman vahvimpia naisia ja samalla lujasti kiljuvia intianeeja. Leikimme kymmentä tikkua laudalla, kävimme omenavarkaissa ja iltahämärissä kiipesimme laitumella olevien ponien selkään.
Maailmassa oli kaikki hyvin.

Rakkautta ensisilmäyksellä

Vanhan talon tunnelma otti valtaansa.
Vei takaisin lapsuuden kesiin ja mummon mökille. Aikaan jolloin olin täysin vapaa, tietämätön kaikista huolista ja murheista.

Talossa ja pihalla kävellessäni näin itseni pitämässä muista huolta samalla tavalla kuin mummoni aikoinaan.
Rakastaisin ruoalla, peittelisin rauhaan ohjaamalla meditaation tähtitaivaan alla.
Hemmottelisin herkuilla, kiirettömällä huomioimisella.
Antaisin tilaa sitä tarvitsevalle ja olkapään tukea kaipaavalle.

Löysimme talon. Vihdoinkin.

Hedelmätarhat vaativat työtä. Tämä granaattiomenapuu kyllä elpyy tästä vielä!


Jää nähtäväksi millainen alku tälle tarinalle varsinaisesti tulee, mutta sitä odotellessa kiitän tästä päivästä.
Päivästä jonka sain viettää terveenä, rakastamaani työtä tehden.
Kiitos!

PS. Talo Espanjasta tunnelmiin pääset myös sunnuntaisin online-joogatuntien kautta. Ensi vuoden alkupuolella en pidä muita tunteja lainkaan.
Early Bird hinta 99€ on voimassa 31.10. saakka.
Katso lisää kevään kurssista tästä.

Jos aihe kiinnostaa, kannattaa liittyä myös kirjekaveriksi. Tästä pääset lukemaan viimeisimmän kirjeen, voit liittyä postin saajaksi klikkaamalla sivuston “subscribe”-kohdasta.

Luitko jo nämä?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s