Myrskyjä, tulvia ja puita kaatavia puhureita

Vuosi on alkanut Espanjassa varsin epätavallisissa merkeissä.
Myrskyjä, tulvia ja puita kaatavia puhureita toinen toisensa perään. Nytkin tuulee ja vihmoo vettä niin että palmuparat ovat kaksinkerroin ja aina ulkona viihtyvä (löytö)koiranpentu kuorsaa nojatuolin nurkassa. 

Välillä on vaikea pysyä positiivisena, kun pari vuotta sitten istutettuja puita kelluu mäkeä alas, kanat kyselevät uimarenkaiden perään ja hevoset uppoavat saveen polvia myöten. Kun samaan syssyyn nakataan orastavat vaihdevuodet, epämääräinen nettikiristäjä ja kateissa olevat remonttimiehet, on parempi nostaa kädet pystyyn ja todeta että apua tarvitaan. Kaikesta ei tarvitse suomalaisenkaan naisen selvitä yksin, vaikka niin moni meistä on siihen kasvatettu. Onneksi ei enää, tai näin ainakin toivon.
Ja kyllä, puolisoni tekee enemmän kuin hänelle olisi edes hyväksi. Ihan kaikkeen hänkään ei pysty – tai lähinnä ehdi – vaikka onkin oman palkkatoimensa ohella sujuvasti opetellut putkimieheksi, katon- ja autonkorjaajaksi…

Joskus kun oikein myllertää, voi apua ja seesteisempää aikaa odotellessa konmarittaa rankemmallakin kädellä. Käytin päivän nettisivujen siivoamiseen, vain huomatakseni lopulta että systeemissä olikin pieni mutka matkassa ja koko työ meni hukkaan. Mutta tuntui hyvältä karsia sivuilta turhia asioita ja täytesanoja. Joskus siis todellakin tärkeämpää on matka kuin määränpää. Aloitan työn uudelleen toisella kertaa…

Nettisivujen siivous on siis vielä kesken, joten jotain saattaa olla heikun keikun ja vinksin vonksin. Mutta ajan kanssa kaikki järjestyy, ihan niin kuin elämässäkin. Muumien sanoin myrskyjä tarvitaan jotta osaisimme arvostaa aurinkoa. 

Jos ja kun huomaat että sivuilla on jotain ihan mukkelismakkelis, laita viestiä, kiitos! 
Oma silmä kun tottuu, ja sokaistuukin helposti, myös sille vuoden jääkaapin sivussa olleelle mansikkahillotahralle, niin kuin tiedät.

Toivottavasti et ole Suomessa kukistunut pakkasiin (tai sähkölaskuihin), vaan olet keksinut tapoja ottaa ilon irti lumesta, ja ehkä tavannut talviriennoissa uusia ihmisiäkin. Minä perustin lukupiirin parin ystävän kanssa, ja jännitän kuinka suureksi ryhmä kasvaa maaliskuun ensimäiseen tapaamiseen mennessä. Siihen mennessä toivottavasti remonttikin on jo valmis. Arvioitu kestoaika oli pari kuukautta, kohta on mennyt viisi.

Hyvää ystävänpäivää, toivon päivääsi kaikkea kaunista 🧡 (ja mielenrauhaa)! 

PS. Kirjoitin tämän pe 13.2. illalla. Tänään ystävänpäivän aamuna päivä valkeni tuulisena ja harmaana, mutta nyt julkaisunappia painaessa aurinko jo pilkistää, hurraa!

Kuva: WordPress, Pexel free fotos