Päärynälaakson syksy on ollut täynnä mielenkiintoisia tapahtumia, ja tietenkin rutkasti hommia. Vastapainoksi ahertamiselle olen saanut nauttia upeista patikoinneista ja joogahetkistä niin uusien ja kuin vanhojen asiakkaiden kanssa.
En malta odottaa että nyt remontin alla oleva keittiö on toiminnassa ja saan leipoa siellä niin leipää kuin kakkujakin kanalakahvilaan😉, keitellä tomaattikastikkeet ja kurpitsakeitot omat kasvimaan antimista. Sitten syödään viiniköynösten varjossa, jasminien ja laventelien tuoksupilvessä, vuohien leivät jakoon-määkimisen seurassa ja hepatkin varmasti hörisevät porkkanoiden perään.
Hermione-pupu on ehkä jo rohkaistunut syliasteelle, ja kissat esittelevät puunraapimis- ja kiipeämistaitojaan. Ehkäpä joku adoptoitu ankkakin on silloin jo lammessaan, mistään porttia kolkuttavasta eläimestä emme taida enää hämmästyä.
Syksyn saldona kissa…
Kaikki kissamme – Katti, Rähjä ja Matti – ovat vain saapuneet. Ja sittemmin jääneet (sterkattu toki).
Muutama kuukausi sitten pihaan ilmestyi myös komea kolli. Tämä veijari terrorisoi kaikkia muita kissoja kuin pahinkin koulukiusaaja, otti koko pihan reviirikseen todellisen päällepäsmärin ottein.
Pari kuukautta tilannetta seuranneena tulimme tulokseen että kyseessä on upeasta ulkomuodosta huolimatta koditon tapaus, joten kalastimme kissan ansaan. Ja sitten eläinlääkärin kautta astetta kevyempänä kotiin…
Nyt tuo Mörkö:ksi nimetty kissa on antanut sterkkaamisensa osittain jo anteeksi, mutta minut nähdessään häipyy kyllä vilkkaasti ruokakupilta. Ei Mattikaan minusta edelleenkään erityisesti piittaa, mutta elää nyt kuitenkin varsin tyytyväisenä (ja pulleana) autokatokseen tehdyssä kissalassa, hieman tyttökissojen tassunalla selvästi. Ehkä Mörköstäkin tulee rauhallinen pihakissa kunhan hormonit ymmärtävät että näin siinä nyt sitten kävi…
Kani…
Parisen kuukautta sitten pihaan tupsahti myös pupu. Selvästi jonkun lemmikki, sillä se ei ollut kovinkaan arka. Nimesin tyypin Hermioneksi ja kerroin että pidän hänet heinässä, vedessä ja porkkanoissa jos hän jättäisi istutukset rauhaan. Toistaiseksi meillä on voimassaoleva sopimus vain minun puoleltani.
Yritin kysellä naapureilta josko joltain olisi kani kadoksissa, mutta kukaan ei kertonut kaipaavansa.
Aitausta emme hänelle ole tehneet, eikä hän olen niin rohkea että kiinni saisin, joten toistaiseksi elää kirjaimellisesti pellossa. Pienen pieni porkkanapala katoaa vesikupin vierestä, vaikkei pupua joka päivä näkisikään. Pienet pipanat heppojen luona kertovat että ostoheinä on kelvannut Hermionellekin.
Ja Zorro, eli kettu
Reilu viikko sitten menin auttamaan tuttavia. Heidän pihaansa oli useampi päivä sitten ilmestynyt koiranpentu, joka ei kuitenkaan antanut kiinni vaan värjötteli peloissaan milloin missäkin puun tai grillin suojapeitteen alla. En tiedä mitä ajattelin hätiin lähtiessäni – ilmeisesti en mitään – mutta olihan pentu saatava pois palelemasta. Kukaan kun ei tiennyt kuinka kauan se oli jo yksinään ollut.
Nyt tuo mieheni Zorro:ksi nimeämä pentu nukkuu tässä nojatuolissa vieressäni. Muutaman eläinlääkärikierroksen jälkeen pentu on nyt madotettu, sirutettu ja se on saanut ensimmäiset rokotuksensa. Pentu on hampaiden perusteella noin 4 kuukautta. Toinen etujalka pahasti luutunut virheasentoon, ja ilmeisesti hylätty sen vuoksi. Toki on huhuiltu onko joltain pentu kadoksissa, vaikka tiesimme kyllä varsin varmaksi ettei kukaan sen omistajaksi ilmoittaudu.
En tiedä mikä tätä maata vaivaa.
Eläinlääkärissä tapasin koiratarhalla työskentelevän naisen ja hän kertoi että heille on tullut kahden viikon sisällä kolmekymmentä pentua. Kaikki vain jätetty jonnekin.
Kuka voi jättää jalkansa murtaneen koiranpennun, tai minkä tahansa eläimen, heittää pois kuin rikkinäisen esineen?
Taitaa vaatia useamman sukupolven ennen kuin asiat täällä oikeasti muuttuvat, vaikka edistystä hissukseen tapahtuukin.
Traumatologi sanoi röntgenin perusteella ettei juuri nyt voi leikata, murtuma on sellaisessa kohdassa, että on odotettava että kasvurajat alkavat mennä kiinni, eli aikaisintaan joskus kevättalvella. Jos nyt leikkaa, jää jalasta muita lyhyempi ja se tuottaa sitten jatkossa muita ongelmia. Odotamme vielä lausuntoa toiseltakin traumatologilta.
Tarkoituksenamme oli tarjota pennulle sijaiskoti uuden perheen löytymiseen saakka, mutta lienee melko selvää ettei kukaan halua pentua jolla on jalkaleikkaus edessä. Ja jos tämä nassikka tässä useamman kuukauden on, niin eihän siitä henno enää luopua. Hädituskin enää viikonkaan jälkeen.
Zorrohan siis on espanjaksi kettu, ja tällä tyypillä on vähän zorromainen naamari. Ehkä hänestä suurena kasvaa legendan mukainen hyvis, luonne tällä bodeguerolla on ainakin täyttä kultaa!
Hyvää alkanutta joulukuuta kaikille!
Eläinlääkärin odotusaulassa
PS. Remontti edistyy, hepoilla on karsinat ja hevostenpitoon tarvittava lupa saatu. Hurraa!
janinaslounge.com 