Päärynälaaksossa elo on kuin Huvikummussa konsanaan. Vain pilkullinen poni ja marakatti puuttuvat. Tosin suunnitelmat hevosten suhteen on tehtynä ja Minni (nuorempi beaglemme) kiipeää keittiötasojen lisäksi vaikka olkapäälle. Kesä ei mennyt kuin Strömsössä, mutta olemme kaikki hengissä. Muutamaa kesäkukkaa, pensasaidan palasta ja jo aiemmin tuhoon tuomittuja päärynäpuita lukuunottamatta. Kaikki siis hyvin.
Kesän alussa suunnitelmani oli rentoutua vilkkaan kevään jälkeen. Viettää leppoisia päiviä aamulla rennosti joogaten, puutarhassa puuhaillen, ja päivien kuumimpaan aikaan lukien ja kirjoittaen. Ennen kaikkea kirjoittaa niin, että elokuun lopussa olisi käsikirjoitus siinä mallissa että voisin alkaa työstää sitä kustantamoille tarjottavaksi. Toisin kävi.
Rentoutuminen jäi vähille, kirjoittaminen samoin. Liuskoja on kertynyt jonkin verran, mutta erinäiset pakolliset asiat veivät terän ja ajan kirjoittamiselta…
Pete The Fish pelasti kalat ja puutarhurista tuli putkimies
Kastelualtaan yllättävät halkeamat heti alkukesästä sysäsivät käyntiin palloefektin, joka toivottavasti päättyy pian ja saamme haettua muualle hoitoon pelastetut kalat takaisin kotiin. En pitkästytä sinua yksityiskohdilla, mutta rumbasta seurasi se, ettei ainuttakaan aamua tai iltaa voinut viettää rennosti lekotellen, vaan ämpäreitä tuntitolkulla ympäri tiluksia raahaten, satoja kiloja mutaa altaan pohjalta lapioiden ja rajua vesisäännöstelyä harrastaen.
Asiaa ei helpottanut se, että altaan korjaamisen työkseen ottanut yritys ei ilmaantunut sovitusti paikalle, eikä tähänkään päivään mennessä ole vastannnut viesteihin. Onneksi rakennustöitäkin tehnyt puutarhurimme tuli hätiin ja Mies rehki mukana sen minkä palkkatöiltään ehti. Ei ole helppo pesti kenellekään tehdä vaativaa ruumillista työtä kun lämmöt lähenee neljääkymmentä!
Kasteluvettä on saatu tänä kesä vähemmän kuin viime vuonna, ja kesä on ollut kuumempi kuin edellinen. Ihmisten hermot alkavat todella olla koetuksella ja tunteet käyvät kuumina. Vettä myös varastetaan (ihan oikeasti.)
Olisipa yksi päivä jolloin mitään ei tapahtuisi
Jos jotain olen viime aikoina toivonut, niin tuota. Että olisi päivä jolloin ei tippuisi savupiipusta varpusia takkaan, löytyisi harvinaisia termiittejä keväällä istutetusta pensasaidasta, ettei naapurin mastiffit olisi karanneet ja murisisi omille koirille pihatiellä. Ettei tarvitsisi pelastaa yhden naapurin kilejä syvästä ojasta, metsästää jalkansa verkkoaitaan sotkeneen hevosen omistajaa, katsella kauhulla kauempaa nousevaa savua kun joku uhmaa polttokieltoa kaikista kuumimpaan aikaan. Ettei puutarhuri viiltäisi peukaloaan tikattavaksi, ettei koira ontuisi ja toinen heti perään. Ettei ilman luonnollisia vihollisia olevat koppakuoriaiset söisi kaikkia puissa olevia uusia lehtiä ja ettei heinäsirkat söisi vanhoja, ettei muurahaiset varastaisi kaikkia siemeniä.
Kirjamateriaalia pukkaa ovista ja ikkunoista
Kunhan kaiken ohella vain ehtisi kirjoittaa!
Ettei jää väärää käsitystä, niin kesässä on ollut lukemattomia upeita hetkiä. Erityisesti oma kasvimaa ilahduttaa suuresti joka päivä. En olisi voinut kuvitellakaan kuinka ihanaa on aamulla laskea kanat rikkaruohohommiin ja tutkia mitä kaikkea sinä aamuna voi kerätä. Ja kuinka mahtavaa on tulevana talvena tarjota vieraille itsetehtyjä hilloja ja pikkelssejä! Chilit ovat kasvaneet hienosti ja paikalliset, pienet vihreät, kokonaisina syötävät paprikatkin ovat varsinkin näin loppukesästä olleet tulisia. Niin tulisia että kurkun liekkien lisäksi aukeaa takuulla myös nenä ja silmät. Saa nähdä millaisia näistä tulee kun upotan ne etikkaan. Kilpailija jalapenoille? Ensimmäisiä hilloja on jo maisteltu, sipulit ovat kuivumassa ja mikä parasta – täällä voi kasvattaa jotain ympäri vuoden. Hetki sitten istutettiin perunoita, pinaattia, parsa- ja kukkakaalia.
Kirjoittamiselta aikaa on vienyt myös uusi vuokrahevonen, mutta milloin tahansa vaihdan läppärin näpyttämisen tervetuloa-hörinään. Olkoonkin että hevonen todennäköisesti hörisee sille että luvassa on porkkanoita.
Iloista syksyn alkua kaikille!
PS. Erityisen kiitollinen olen siitä, että tänä kesänä maastopaloja on ollut vähemmän. Olkoonkin että juuri kun päivitin tätä eetteriin, FireAlert appi kilahti sen merkiksi että jossain palaa 🔥. Onneksi juuri nyt ei tuule, joten palo saadaan varmasti pian haltuun.
PPS. Yksi Päärynälaaksoon muuton syistä oli hyvät liikenneyhteydet. Ne ovat kultaakin kalliimmat esim. tulipalon sattuessa.
janinaslounge.com 