Talo Espanjasta – näin meitä huijataan

Olet varmasti kuullut sanonnan että onni suosii rohkeaa. Vai oliko se sittenkin pätkä jostain laulusta?
Oli miten oli, niin Espanjassa talon ostossa kannattaa ennemmin olla turhan tarkka kuin tyhmän rohkea.

Ostimme nykyisen asuntomme, pientalohuoneiston noin viisitoista vuotta sitten. Asiat hoituivat helposti koska olimme lomailleet asunnossa usein ja monen vuoden ajan. Tiesimme siis mitä olimme ostamassa, missä kunnossa, millaiselta alueelta ja keneltä.

Näiden asioiden luulisi olevan itsestäänselviä, mutta olemme lukeet ja ystävien toimesta myös todistaneet asunnon omistajiksi tekeytyneistä huijareista. Iso-Britanniassa taisi joskus pyöriä tv-sarjakin tapauksista joissa ihmiset joutuivat taivasalle kun ostettu asunto osoittautuikin laittomasti rakennetuksi tai myyjällä ei ollut alunperinkään oikeutta myydä mitään.

Kaikki ei välttämättä ole sitä miltä näyttää

Suomalaiset ovat tunnetusti rehtiä kansaa.
Täällä asuntokaupoissa rehtiys näyttää olevan varsin suhteellinen käsite.

Olemme törmänneet lukuisiin kohteisiin joiden kuvat on vuosia, elleivät jopa vuosikymmeniä vanhoja.
Voi siis olla että menet katsomaan kohdetta joka onkin yllättäen vanhentunut kymmenen vuotta yhdessä yössä. Ostajia saa toki paikalle paremmin kun kuvat esittelevät viisi vuotta tyhjillään olleen tilan sen parhaassa kukoistuksessaan.
Harmi vain että hinta harvoin putoaa samassa suhteessa kuin kunto.

On myös täysin normaalia että ulkomaalaiset ostavat asunnon kuvien perusteella (en todellakaan suosittele) ja että uudiskohteista maksetaan varausmaksuja ja ns. käsirahoja pelkkien piirustusten perusteella. Moni otti siipeensä ainakin vuoden 2007-2009 finanssikriisin aikana kun rakennuttajia meni konkurssiin tai projekteja oli myyty ilman rakennuslupia.

Huolehdi oman selustasi vuoksi että kaikista asioista on dokumentit

Vaikka Espanjassa harmaatalous onkin kitkennän alla ja käteisen käyttämiselle on nykyään tiettyjä rajoja – moni mieluummin vastaanottaisi riihikuivaa rahaa. Verottajaa välttääkseen tietysti!

Erään talon myyjän edustaja sanoi että kaupan edellytyksenä on että osa kauppahinnasta maksetaan pimeästi käteisellä.
Eli kauppakirjaan kirjattaisiin pienempi summa kuin mitä oikeasti maksaisimme. Näin myyjä joutuisi maksamaan vähemmän veroja.
Lienee selvää että käännyimme kannoillamme.

Herää väkisinkin epäilys että jos myyjän toimesta ehdotellaan lähinnä pelkkiä laittomuuksia, mikä oikeastaan sitten onkaan totta ja mikä tarua? Tämä sama taho esitteli myös lukuisia tapoja miten voisimme (laittomasti) lisätä taloon neliöitä.

Maassa maan tavalla? Ei enää.

Olimme menossa katsomaan kiinteistöä johon kuului kolme rakennusta. Selvitimme etukäteen mitkä rakennuksista on merkitty viralliseen rekisteriin. Sen mukaan tontilla on vain yksi rakennus.
Peruimme katselmuksen, vaikka välittäjä yritti kuinka vakuutella että me voimme laillistaa loput rakennukset. Jospa myyjä kuitenkin hoitaisi asian ihan itse ja palaisi sen jälkeen asiaan? No ei ole palannut ja laitan pääni pantiksi ettei palaakaan.
Jostain löytyy joku kuka ei kysele.

Erään talon myyjän edustaja ehdotti talon takaosan laajentamista kahdella makuuhuoneella. Laitonta, mutta niinhän kaikki tekevät ja koska takaosa on hieman piilossa, ei naapuritkaan välttämättä huomaa. Emme tienneet olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, joten nyökyttelimme vain.

Hulvattomien rakennusvuosien aika on kuitenkin jo ohitse, joten jääkööt tämä laiton laajennus jonkun muun tehtäväksi. Ymmärrykseni mukaan nyt laittomasta rakentamisesta saa roimat sakot ja lisäksi purkutuomion, joten mieluummin käytämme rahamme pysyvämpään ratkaisuun. Espanjan maaseudulle rakentaminen on kyllä ollut melkoista villin lännen touhua!

Aikoinaan ilman lupia rakennettuja rakennuksia tai uima-altaita pystyy kyllä laillistamaan tietyin ehdoin, mutta prosessit vaihtelevat paikkakunnittain ja voivat maksaa kymmeniätuhansia euroja.

Oma maa mansikka, muu mustikka?

Yllä mainitut kiemurat eivät tee kunniaa tälle maalle.
Voisin olla hiljaa, sillä yritystoimintani etu olisi näyttää tämä upea maa vain kaikessa sen kauneudessa.

Uskon kuitenkin edelleen siihen että rehellisyys maan perii, vaikka nykyinen maailman tilanne näyttääkin sanonnan melko naurettavassa valossa.
Jos yksikin talon ostosta haaveileva täräyttää tuntosarvensa vähän tiukempaan asentoon tämän jutun perusteella, olen iloinen!
Ja onhan näitä sotkuja Suomessakin, mutta prosessina talon ostaminen Suomessa on kyllä huomattavasti yksinkertaisempaa. Täällä myyjän vastuu käytännössä loppuu kun avaimet on luovutettu. Ostajan on siis todellakin syytä olla turhan tarkka, eikä tyhmän rohkea!

Jatketaan siis haaveilua!
Se oikea osuu vielä kohdalleen – meille kaikille!

PS. Talo Espanjasta – sarja kertoo avoimesti omista kokemuksistamme. Suosittelemme kuulopuheisiin uskomisen tai googlaamisen sijaan vähintäänkin etsimään luotettavan lakihenkilön, joka puhuu sujuvaa espanjaa ja jolla on kokemusta asunto-/kiinteistökaupasta. Väärinkäsityksiä syntyy helposti jo silloin kun asioista puhutaan muulla kuin omalla äidinkielellä. Asunnon ostaminen isosta taloyhtiöstä on ihan eri asia kuin maatilan tai talon maaseuduksi/maanviljelusalueeksi luokitellulta alueelta.

Luitko jo nämä?