Luin suositun kirjailijan, joka on julkaissut useita teoksia, nykyromaaniksi määritellyn teoksen. Se oli suorastaan nerokas. Kirjailija oli selvästi pannut parastaan ja tehnyt taustatyönsä hyvin. Se kävi ilmi niin tekstistä kuin lähdeluettelostakin. Kirja oli monitasoinen, ajatuksia herättävä, vakaviin aiheisiin sukeltava, silti olematta saarnaava tai maailmanloppua ennustava. Loppu jätti lukijalle myös taidokkaasti tulkinnanmahdollisuuden. Lukemisen jälkeen kuuntelin haastattelun, jossa kirjailija kertoi miten hän oli tutkimustyönsä tehnyt. Tarkasti, pitkäjänteisesti ja huolellisesti, kuten kirjakin antoi ymmärtää.
Fiilistelin tekstin jälkihuumassa, miten upea kirja olikaan kaikkine tärkeine teemoineen. Miten hyvin kirjoitettu, vaikka myönnän että jotkut tapahtumat olisivat voineet edetä vähän nopeammin. Mutta, silloin tietty fiilis – mitä kirjailija ehkä oli tavoitellutkin – olisi jäänyt toteutumatta.
Ajauduin lukuaikapalvelun arvosteluihin, halusin tietää mitä muut olivat kirjasta mieltä. Se oli virhe. Pahoitin mieleni kirjailijan puolesta ja ymmärrän miksi niin moni heistä kertoo ettei lue mitään arvosteluja. Jos joku sanoisi minulle kolmen vuoden työrupeaman jälkeen että ihan paska, siitäkin huolimatta että sanoja olisi lukenut työstäni vajaa puolet, saattaisin heittäytyä patikointipolun jyrkänteeltä alas.
Mitäs menit lukemaan, kysyt. Oma moka, sanot. Niinpä.
Pakko kuitenkin ihmetellä miksi joku väen vängällä kirjoittaa palautteen asian vierestä? Ehkä samasta syystä kuin minäkin nyt. Meillä on tarve saada sanottua, olla oikeassa, saada äänemme kuuluviin, vaikka väittäisimme omenoita päärynöiksi, äänestäisimme Aku Ankkaa ja sanoisimme kuuntelemista lukemiseksi. Sitä se ei nimittäin ole, aivojemme näkökulmasta. On siitä itse mitä mieltä tahansa. En sano että toinen on toista parempi, mutta kuunneltu kokemus on erilainen kuin luettu. Kuunteluun vaikuttaa vahvasti myös lukijan ääni, painotukset ja se, mitä kuulija tekee samaan aikaan kuunnellessaan. Kuuntelen paljon itsekin arkiaskareita tehdessä, äänikirjoissa on ehdottomasti puolensa. Ja iloitsen tietenkin että ne ovat tuoneet kirjallisuuden pariin paljon ihmisiä jotka eivät painettuun tekstiin tarttuisi.
Kirjailija sai kuraa niskaan vääristä syistä
Jos ei pysy tarinassa kärryillä, koska laittaa ruokaa ja selaa somea samalla, kirjan tarina ei (välttämättä) ole poukkoileva. Se, että kirjassa käsitellään asioita jotka eivät ole tuttuja jokaiselle suomalaiselle (mutta josta on useita käynnissä olevia tutkimuksia ja muuta faktaa), ei tee siitä utopistista huuhaata. Ja jos äänikirjaksi tarinan lukenut ei osaa lausua vierasperäistä henkilön nimeä kuuntelijaa miellyttävällä tavalla, se ei ainakaan ole kirjailijan vika.
Kaikilla on oikeus mielipiteeseen, ja Turku sanoi äänekkäästi omansa
Makuasioista on turha kiistellä. Olisipa silti ihanaa palata sellaiseen maailmaan jossa keskusteltiin kasvokkain, verkon sijaan lukupiirit toteutuivat kahvilassa ja kirjastoissa oli hljaista 😉. Mielipiteet osattiin perustella (pelkkä paska tai huono ei ole perustelu) ja valtiovaltakin ymmärsi kirjallisuuden ja kirjastojen roolin myös kulttuurisina kasvattajina. Jos joskus muutan takaisin Suomeen, muutan Turkuun. Kunhan ensin varmistan että myös kirjastot saavat omansa kaikesta kulttuuriille varatuista rahoista. Onnea Fuuga ja juuri remontoitu nykytaiteen museo. Ihanaa että jossain vielä ymmäretään kansan tarvitsevan muutakin kun leikkuria! Nyt jatkan haaveilua kirjallisuuden opinnoista, joita kohdallani ei estä mikään muu kuin viihdyttävien romaanien kutsu. Seuraavaksi tartun Ronja Salmen Pieniä päiviä-teokseen, jonka arvosteluja en todellakaan käy lukemassa. Ainakaan etukäteen.
Aiheen tiimoilta
HS Minä olen Äänikirja, essee 16.7.2025
Miksi äänikirja ei korvaa kirjan lukemista 1.4.2025, Meillä kotona, Tiina Parviainen on neurotieteen apulaisprofessori ja monitieteisen aivotutkimuskeskuksen johtaja Jyväskylän yliopistosta
Miten äänikirjat vaikuttavat tunnetiloihin, aivotutkimus käynnissä, Jyväskylän yliopisto
Saara Lavonen, kandidaatintutkielma 2024, Finnish Upper Secondary Student’s perceptions of audiobooks as a resource for EFL learning and reading
“Luinpa äsken podcastin”, Rouva Sanan blogikirjoitus
Rakennenautintoja podcast, Tulevaisuuskuvia, 22.10.2024, kirjallisuudentutkija Laura Piippo, väistöskirjatutkija Minna Castrén. Käsikirjoitus ja toteutus Selja Ahava ja Emma Puikkonen.
Kirjallisuuskriitikot ja tavalliset lukijat lukevat eri tavalla 18.2.2015, Jari Olavi Hiltunen, Artikkeleita ja arvosteluja uusista ja vanhoista kirjoista
Oulun yliopisto, kaikille avoin ja maksuton, kirjallisuuden kurkistuskurssi
