En osaa kirjoittaa niin, että käyttäisin sukupuolina muita kuin naisia ja miehiä. Häpeäkseni en osaa edes nimetä muita kuin muunsukupuoliset. Menen siis googlaamaan ja palaan hetken päästä.
No niin, täällä ollaan taas. Seta kampanjoi ahkerasti, että suppeasta jaottelusta (ja ajattelusta) päästäisiin eroon. Muunsukupuolinen, gender-fluidi, kaksisukupuolinen ja ja sukupuoleton ovat termejä, jotka oletettavasti yhä lisääntyvässä määrin tulevat tulemaan tutuiksi meille kaikille. Tunnen itseni ikälopuksi ja kelkasta karille karahtaneeksi, en esimerkiksi ollut tiennyt että kokemus omasta sukupuolesta voi vaihdella.
Tunnen itseni vieläkin hölmömmäksi kuin erään kirjoituskurssin pienryhmässä. Ryhmässä suurin osa kynäili minulle vieraan lajityypin tekstejä. Kysyinpä siis, että mistä kirjasta minun kannattaisi aloittaa, että voisin tutustua tähän mielikuvituksellisesti rajattomaan genreen. Sain vastauksen halveksivalla äänensävyllä, että voisin aloittaa siitä, että lausuisin lajityypin nimen edes oikein. Tiesin kyllä oikean termin, mutta sen hankalan lausumisen vuoksi olin omaksunut väärän tavan. Sain hyvän kokemuksen siitä, miltä tuntuu olla ryhmään kuulumaton, vaikkei kyse ollut kuin muutaman minuutin keskustelusta. Mutta miltä tuntuu ihmisestä, joka on mahdollisesti koko ymmärryksensä ajan tuntenut olevansa joukkoon kuulumaton, erilainen, vääränlainen, kummajainen? Onneksi on Seta, onneksi on ihmisiä joiden sydän sykkii muiden auttamiselle ja tasa-arvon ajamiselle.
Ekaluokkalaisena näytin ihan pojalta. Hiukseni oli kynitty lyhyeksi ja vaatteeni olivat sinisiä. Minua luultiin välillä pojaksi, ja sen seurauksena en uskaltanut leikata ponihäntääkään pois ennen kuin vasta viisikymppisenä. Vahvassa istuvat ihmisen ajatukset, vaikka ne olisivatkin väärässä. En koskaan ole kokenut olevani erityisen naisellinen, mutta pienenä tyttönä pojaksi luuleminen tuntui kamalalta. Revin kaikki koulukuvat.
Elämme ajassa jossa emme oikeastaan voisi olettaa tapaamistamme ihmisistä mitään. Ja se tuntuu itseasiassa hyvältä. Ehkä todellakin olisi syytä alkaa kiinnittää huomiota ihmiseen itseensä, eikä siihen miltä hän näyttää, millaista ammattinimikettä käyttää, kenen tai keiden kanssa elää, ketä rakastaa. Eikö?
Kuva: WordPress, Pexel free photos
