Olen pohtinut muutaman ystäväni kanssa millaista olisi synnyttää lapsia nykyiseen maailmaan. Osalla keskustelukumppaneista on lapsia, osalla ei. Meitä kaikkia yhdisti sama mielipide. Tavallaan kamalaa (ilmastonmuutos, sodat, polarisoituminen jne.), mutta biologiselle kellolle voi olla mahdotonta sanoa ei. Eikä tietenkään koskaan ole itsestäänselvää tekeekö luonto tehtävänsä vai ei. Omat haasteensa asettaa myös se, että jos me nyt viisikymppiset pariuduimme vielä perinteisin “tavataan Esson baarissa-keinoin”, monilla jo kolmea- tai neljääkymmentä lähestyvillä on haasteita löytää kumppania. Kaikkia kun eivät baarit tai Tinderit kiinnosta. Moni on valitellut että kontaktin ottaminen on haastellista, kun ihmiset tuijottavat puhelimiaan, sen sijaan että katsoisivat toisiaan. Niin baareissa kuin kuntosaleilla, selfiet kukoistavat, flirttailu ei.
Luin Ylen verkkosivuilta artikkelin nuoresta kirjallisuudenopiskelijasta ja kirjailijasta, Iida Aikiosta.
Mielenkiintoni herätti erityisesti se, että hän oli ponnistanut ylös sängyn pohjalta lukemalla Eeva Kilven runoja.
Runojen voimaannuttamana, lukioon palattuaan hän totesi että oli oppinut kaunokirjallisuutta lukemalla tekemään itse tarkkoja havaintoja maailmasta.
“Ajattelen, että lukemalla kirjallisuuden linssi tarttuu. Päässä alkaa muodostua lauseenpätkiä. Minä valitsin kirjoittaa niitä ylös. “
IIda Aikio
Sivistys tarttuu siinä missä huonot tavat
Iida Aikio on hyvä esimerkki siitä miten sivistys tarttuu.
En pidä itseäni viisaana laisinkaan, mutta ilman kirjoja ja opiskelua olisin todennäköisesti päätynyt samaan jamaan, kuin moni ystäväni nuorena aikuisena. Vankilaan, teiniäidiksi tai mullan alle. Karua, mutta totta. Seura tekee helposti kaltaisekseen.
Kauhulla seuraan miten Suomessa sivitystoimesta säästetään. Kirjastoja lakkautetaan, kirjojen arvolisävero nostettiin siitä huolimatta että oli selvää mitä se tarkoittaa, lukutaito rapautuu ja moni valtio on kuronut kaulaa yliopisto-opinnoista valmistuneiden määrässä. Sivistys* tai kirjaston läheisyys ei tee automaattisesti kenestäkään onnellista tai auta parisuhteen löytämisessä, mutta niiden puuttuminen pahimmillaan tekee elämästä varsin musta-valkoista ja onnetonta. Ja voi olla se viimeinen niitti siihen että päätyy siihen kahtiajakautumisen päätyyn, jossa tärkeämpää on vetää huppu päähän ja puida nyrkkiä kadulla, kuin pohtia miten toimia jotta plaanetta säilyisi elinkelpoisena tulevillekin sukupolville.
*Sivistyksen määrittelen tässä yhteydessä vain ymmärrykseksi tasa-arvosta, uskonnon- ja sananvapauden merkityksestä ja siitä miten demokratia toimii ja mitä sen vastuut ja velvollisuudet tarkoittavat. Opintojen kautta hankittu sivistys ja sydämen sivistys eivät välttämättä kohtaa. Korkeasti koulutettu voi radikalisoitua, päätyä pitämään lippistä päässään missä lukee “Send Them Back”, tai joutua huumekoukkuun. Mutta kyllä se riskiä vähentää.
Aina voi toki väittää sananvapauden nimissä mitä tahansa, mutta sananvapautta ei ole ole toisen tahallinen loukkaaminen, häirintä, syrjintä tai vihapuheet joiden tarkoituksena on kiihottaa toisia vastaan.
Kiitos nuoriso, teissä on tulevaisuus
Ilahtuneena siis luen juttuja nuorista, jotka uskaltavat laittaa itsensä likoon muiden puolesta ja hyväksi. Voi kunpa olisin aikoinaan ollut yhtä valveutunut ja rohkea kuin te!
Jotkut varmasti miettivät miksi jaksan vaahdota, eihän nämä ketään kiinnosta. “Keskittyisit kertomaan kanoista ja muista hauskoista jutuista.” Mutta teenkin tämän itseäni varten.
Jos minulla olisi lapsia, kannustaisin kaikin käytettävissä olevin keinoin kirjallisuuden ja kirjoittamisen pariin. Kirjoittamalla voi purkaa turhautumista ja traumoja, mutta yhtälailla osoittaa rakkautta ja toivoa. Voi kirjoittaa siitä miten maailman kokee, saada sen ehkä itselleenkin ymmärrettävämmäksi. Nuorena kun usein moni asia on suurta kysymysmerkkiä, vanhempana yhtälailla mutta eri asioista. Kirjallisuudesta voi ammentaa niin kysymyksiä kuin vastauksiakin, inspiraatiota ja rohkaisua, ikään katsomatta.
Kannustaisin (tietenkin) myös opiskelemaan. Onneksi nykyään on monia eri tapoja, ja itseään voi sivistää myös harrastuksena tai työn ohella. Tärkeintä kaiketi olisi olla turvassa, perustyytyväinen jos ei onnellinen (sillä jatkuvaan onnellisuuteen pyrkiminen voi tuottaa suuren pettymyksen) ja se, ettei satuttaisi muita.
PS. Suomessa on paljon maksuttomia (verovaroin katettuja) tai kohtuuhintaisia mahdollisuuksia sivistää itseään. Joskus niiden löytäminen voi olla haasteellista, mutta tiedonhankintaankin on maksuttomia kursseja ja Kysy kirjastonhoitajalta-palstalta saa vastauksia mitä erikoisempiin kysymyksiin 😉.
Itse aion osallistua seuraavaksi Oulun yliopiston kurssille.
Artikkelin kuva: WordPress, Pexel free photos
janinaslounge.com 