Aikaisin aamulla juoksentelen sitä sun tätä, jotta tänään apuun tulevan olisi helppo tehdä oma työnsä. Viisi minuuttia ennen sovittua aikaa laitan koirat kiinni ja avaan portin. Viisi minuuttia myöhemmin saan viestin ettei hän tulekaan.
Usein viestiä ei koskaan tule, tai se tulee tunteja sovitun tapaamisajan jälkeen. Usein saa odottaa turhaan, niin luvattua tarjousta, tapaamista kuin rikkinäisenä tulleen vessanpöntönkannen korvaamistakin.
Jos Suomessa menee huonosti, täällä huonosti menee lähinnä palvelun tilaajalla. Erityisesti käsillään töitätekevät ovat nyt niin työllistettyjä, että moni asiakas joutuu sietämään vaikka ja mitä. Jos vasta-asennetussa laattalattiassa on iso naarmu, vika ei suinkaan ole sen asentajassa, vaan siinä että asiakas on ostanut laattoja jotka ovat huonolaatuisia.
Odottavan aika on pitkääkin pidempi
Reilun kymmenen Espanjassa asutun vuoden aikana olemme odottaneet tunteja turhaan. Saapuvia puheluja, paketteja, työmiehiä, tarjouksia.
Joskus on mukavaa kun joku tuleekin silloin kun sanonut tulevansa. Tosin yllättäjä saattaa yllättää siinäkin mielessä että alunperin sovittu hinta on noussut 30%. Mentaliteetti on ota tai jätä. Sitten on otettava, koska on odotettu, ja odotettu työ tarvitaan. Olisi tarvittu jo kauan aikaa sitten, mutta aina on väliin tullut se kuuluisa mañana.
Olen liikkeessä kysymässä tekemäni tilauksen perään. Arvioitu toimitusaika oli kaksi viikkoa, oli kulunut jo neljä. Kuuntelen koottuja selityksiä, ja että kyllä se ensi viikolla tulee. Ensi viikolla ei tule, eikä parilla seuraavallakaan. Parin kuukauden päästä olen jälleen tiskin takana, ja saan ryöpyn niskaani että vastahan minä tein tilauksen kaksi viikkoa sitten. Tämä siitä huolimatta että minulla oli kirjallinen tilausvahvistus päivämäärineen ja olin tilauksen etukäteen maksanut. Kaksi myyjää olivat selvästi katsoneet poliisisarjoja, toinen oli paha myyjä, ja toinen yritti laannutella tilannetta. Tilanne päättyi luonnollisesti siihen että minä olin väärässä, he oikeassa. Siitä huolimatta etteivät he koskaan olleetkaan laittaneet tilaustani eteenpäin.
Hyvä palvelu yllättää iloisesti, ilmainen ihmetyttää
Olemme saaneet Espanjassa myös hyvää palvelua, mutta lähtökohtaisesti palvelukulttuuri on hyvin erilainen kuin Suomessa. Osittain johtuunee kai siitä, että räiskyvät tunteet näkyvät niin hyvässä kuin pahassa ja mieliala helposti suoraan käytöksessä.
Olemme tehneet parhaamme osoittaaksemme arvostusta saamaamme palvelua (vaikka huonoakin) kohtaan. On tarjottu kahvia ja kylmää juotavaa, annettu viemisiksi vastaleivottua leipää, keksejä, itsetehtyä hilloa. On muistettu kysellä perheen kuulumiset, lemmikkien voinnit ja tulevien fiestojen suunnitelmat. Ravintolassa kiitellään joka välissä, ja pizzakuskille tipataan reilusti. Ehkä vain olemme liian kilttejä ja kaikesta huolimatta kuvittelemme että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan?
Jos ihmettelemme tarjoilijan tympeyttä, viesteihin vastaamattomuutta ja sovittujen tapaamisten unohtamista, yhtä lailla ihmettelemme miten eläinlääkäristä olemme poistuneet useampaan kertaan maksamatta, ompelimosta ja kalakaupasta samoin. “Tämä nyt oli niin pientä”. Kyseessä eivät ole olleet suuret summat, mutta yhtä kaikki. Olen ikuisesti kiitollinen näistä kohtaamisista, ilman niitä uskoni ihmiskuntaan (tai ainakin normaaleihin asiointitapoihin) olisi varmasti ollut tuhoon tuomittu.
Espanjalaiset ovat ahkeria, eikä mañana synny välinpitämättömyydestä
Mañana ei liity siihen että espanjalaiset olisivat laiskoja tai huonotapaisia, päinvastoin! Moni tekee kahta työtä, kuusipäiväistä viikkoa ja kantaa vielä kortensa kekoon suvun ja naapureidenkin hyväksi.
Viivästyksiä tulee kun luvataan liikoja, ja vastaanotetaan liikaa töitä siinä pelossa että asiakkaat menevät muualle. Venymisiä tulee myös sen vuoksi että hädässä olevia autetaan. Jos suvun ravintoloitsijan keittiön viemäri on tukossa, menee se putkimiehen työlistalla kiireettömämmän kotikeikan ohitse. Ja siitä se kierre sitten lähtee…
Mañana- mentaliteetti, vaikka jotkut väittävätkin ettei sellaista enää ole, syntyy osittain myös siitä että perhe menee aina etusijalle. Sairas voidaan viedä lääkäriin puolen suvun voimin, sairaalaan jäädään yöksi, eikä lasten koulun tapahtumista jäädä työkiireiden vuoksi pois. Yhteisistä sunnuntailounaista ei tingitä, ja kaikkien syntymäpäivät juhlitaan, häitä monta päivää. Täällä ei todellakaan jäädä sukujuhlista pois jos ei huvita.
Maassa toki maan tavalla, mutta ihan kaikkea ei kai ole pakko sietää, vai onko?
PS. Jos on ollut hätä, olemme aina saaneet apua. Ihmisten avuliaisuuteen luottaminen on toki tärkeämpää kuin hymy kahvilassa, tervehtiminen kaupassa tai remontin valmistuminen aikataulussa. Mihinkäs tässä on kiire, valmiissa maailmassa.
Kuva: WordPress, Pexel free fotos
janinaslounge.com 