Jooga voi opettaa paljon enemmän kuin ajattelemmekaan sen tekevän

Joogassa puhutaan usein myötätunnosta ja armollisuudesta. Nille onkin aina kysyntää, niin itseä kuin muita kohtaan.
Sääli ettei niitä voi ostaa tukkupakkauksissa lähimarketista tai pikakursseilta netistä. Ymmärryksen omasta toiminnasta, sekä armollisuuden ja myötätunnon kehittäminen on usein aikaa ja harjoitusta vaativa prosessi, mutta onneksi kyse on kuitenkin opeteltavissa olevista taidoista!

Somesta tai iltauutisista saatujen tietojen perusteella on helppoa leimata niin koraaninpolttajat kuin polttamista protestoivat suurlähetystöissä riehujat. Yhtä helppoa, ellei helpompaakin, on sisäisessä puheessaan leimata itsensä tyhmäksi, riittämättömäksi tai rumaksi, vaikkei millään näistä olisi mitään perusteita. Huomattavasti työläämpää on pohtia syntyjä syviä käyttäytymisen takana. Missä, miksi, mistä syvemmästä syystä, mitä varten, keiden vuoksi ja kanssa?

Yritettäisiinkö ymmärtää tuomitsemisen sijaan?

Ymmärryksen ja myötätunnon löytäminen on usein vaikeampaa kuin tuomitseminen tai paheksuminen. Vaikkei tapahtumia aina tarvitsekaan hyväksyä (rasismia tai väkivaltaan lietsomista ei tietenkään voi hyväksyä missään tilanteissa), voi niihin vaikuttavia taustoja ja motiiveja yrittää ymmärtää. Vaikka vain siksi, että harvoin kyse on vain yhden ihmisen teosta, vaan taustalla vaikuttavat usein laajemmat piirit ja tapahtumat. Kaikkiin meihin vaikuttavat esimerkiksi ympäristöt, joissa aikamme vietämme. Osa kuluu työpaikalla, osa kotiympäristössä, osa somessa, osa…

Vietin osan kesälomastani Avoimen yliopiston opinnoissa, jotka muistuttivat jälleen kerran median lukutaidosta, kriittisyydestä ja oman ymmäryksen kehittämisestä. Kaikkea ei tule uskoa sokeasti, mutta kyseenalaistamiseen ei kuulu tuomitseminen vaan laaja taustatutkimus ja tieteeseen perustuvat faktat, sekä niihin perustuvat omat pohdinnat, keskustelut ja päätelmät.

Varsin tunteellisina nisäkkäinä me ihmiset hyödymmekin suuresti harjoituksista jotka opettavat pysähtymään ennen reagointia, ja opettavat näkemään maailmaa omaa napaa laajemmalta alueelta. Tosin joogassa usein tarvitaan nimenomaan ensin matka omaan napaan ja vähän syvemmällekin. Ei ole tuulesta temmattu sanonta että ensin pitää oppia rakastamaan itseään ennen kuin voi rakastaa muita.

Ymmärrystä ja omaa ajattelua voi kehittää, ihan samoin kuin kehon liikkuvuuttakin. Harva ensimmäisellä joogatunnillakaan osaa tai ymmärtää heti kaikkea, eikä se ole tarkoituskaan. Jooga tarjoaakin parhaimmillaan (perfektionisteille ehkä pahimmillaan😉) elämänmittaisen retken, jonka juonenkäänteitä ei aina ymmärrä heti itsekään. Ymmärryksen harjoittamisen voi aloittaa vaikka vaini yrittämällä ymmärtää itselleen hankalaa tilannetta, tapahtumaa tai ihmistä. Ihan samoin kuin joogassa edetään rauhassa kohti haastavampia asentoja.

Mitä yhteistä on yliopisto-opiskelulla ja joogalla?

Yliopisto ja jooga opettavat omilla tavoillaan niin yleissivistystä kuin yksityiskohtaisempaa tietoa. Molemmissa on keskustelua tukeva kulttuuri (ainakin pitäisi olla) ja vaikka yliopistolla usein opiskellaankin konkreettisempi tavoite mielessä kuin viikottaisella joogatunnilla, on molemmissa kuitenkin tärkeämpää se, mitä oppilas oikeasti oppii, eikö?
Millaista kehitys on vuosien varrella, miten ymmärrys opiskelmastamme asiasta kehittyy? Miten muutumme ihmisinä, ajattelijoina, ja toisten ihmisten kohtaajina? Miten voimme osaltamme pitää huolen ettemme me, tai läheisemme syyllisty tai joudu rasismin tai vihapuheen kohteeksi. Ettemme olisi vihollisia itsellemme, saati sitten toisillemme.

Jooga opettaa niin kehon kuin mielen joustavuutta ja vahvuutta

Juuri nyt vaaditaan erityistä mielen vahvuutta. Joustavaa vahvuutta vastaanottaa eteen tulevat uutiset sodista, vallankaappauksista ja ilmastonmuutoksesta, ilman että oma mieli ahdistuu liiaksi. Juuri nyt vaaditaan vahvuutta seistä itsensä tukena ja pitää kiinni herkkyydestään, kyynistymättä ympäristön mahdollisille vaikutuksille. Emme voi ajatella ettei yksittäisen ihmisen teoilla olisi merkitystä, mutta samaan aikaan emme voi antaa yhden ihmisen määritellä liikaa ajatuksiemme tai elämämme kulkua. Me olemme täällä yhdessä, yksinkin elävät ja yksinäisiksi itsensä tuntevat. Me kaikki olemme joka tapauksessa, tavalla tai toisella osa suurempaa kokonaisuutta.

Joogan asentoon asettautuessa keskustelee samalla itsensä ja tietyllä tavalla koko universumin kanssa. Voi olla että keskusteluyhteys aukeaa vasta pidemmän harjoitusrupeaman jälkeen, mutta vannon että se on odotuksen väärti. Ja se tapahtuu todennäköisesti juuri silloin kun sitä vähiten odotat!