Satu aikuisille – Prinsessa ja lohikäärme

Olipa kerran, kauan kauan sitten, pienen pieni kuningaskunta.
Tuo kuningaskunta oli keskellä ei mitään, keskellä laajoja peltoaukeita, suuren suuren metsän kupeessa. Metsä oli todellakin suuren suuri, niin suuri ettei kukaan koskaan ollut löytänyt sen rajoja. Vanhaakin vanhempi tarina kertoi että metsään oli eksynyt useampikin prinssi uljas ja ritari rohkea. Koskaan eivät kuulema olleet takaisin löytäneet, niin suuren suuri oli metsä!

Kuningaskunnan ympärillä oli suuren suuret, korkeaakin korkeammat muurit ja vallihaudan yli menevä silta suljettiin aina hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa.
Ettei vaan kukaan kuningaskuntaan kuulumaton olisi päässyt kuninkaan ovea kolkuttamaan, valtaa uhmaamaan. Aina kun oli pieni epäilys josko metsä ei olisikaan rajaton, rauha rikkumaton. Vaara voi vaania missä tahansa!

Vallihaudan suuren suuret, valkoiset lumpeenkukat olivat kuulema ihmisiäkin nielaisseet. Kurkottivat kuulema pitkän pitkillä, huikeilla heteillä, huumasivat hurmaavalla tuoksulla ja kietoivat käämeen tavoin uhrinsa kukinnon syövereihin. Kukaan ei tosin koskaan ollut nähnyt moista, mutta ei vara venettä kaada eikä vallihautoja syyttä rakenneta. Ei saa kävellä liian lähellä reunaa!

Kuningaskunnassa satoi harvoin ja kansa kärsi vesipulasta. Sateen sattuessa janoiset pellot ja mahtava metsä houkuttelivat pisarat suojiinsa, eikä kuningaskunnan asukkaille riittänyt kuin muutamia eksyneitä pisaroita. Vesi olikin kultaa kalliimpaa ja timantteja arvokkaampaa.

Kuningaskunnassa oli kyllä syvääkin syvempi kaivo, huhuttiin sen olevan yhtä syvä kuin lohikäärmeen pyrstö oli pitkä. Tarinan mukaan lohikäärme vahti kaivoa yhtä tarkasti kuin kuningatar kruunuaan. Herkemättä, silmiään räpäyttämättä.
Jatkuvat lieskat kurkussa, loputon tuli kehossa, elämä yksin koska ystävän hengityksellään polttaisi.
Kukapa hurjaa lohikäärmettä olisi uskaltanut uhmata?

Prinsessa kultakutrinen käyskenteli vallihaudan reunakivillä. Mietiskeli josko metsä ei olekaan rajaton, aarrearkku pohjaton, kuningaskunta kuolematon?
Vaaraa uhmaten, mekkonsa helman kastellen, kurotteli kukkia kauniita ja mietti miksi ne ihmisiä söisivät.
Kukkien heteitä helliessään hulmahti helmat ja molskahtaen tippui prinsessa veteen. Keltaiset kultaiset kiharat vallihaudan pinnalla herättivät kaivoa vahtivan lohikäärmeen huomion. Se kaappasi prinsessan pintaan hännällänsä, puhalsi henkiin hengityksellä lämpimällä, kaivoveden viilentämällä. Tunsi lieskat nyt kurkkua alempana, suuren sykkivän sydämen kohdalla.

Lohikäärme rakastui, sappi sammui, talttuivat lieskat lopullisesti.
Prinsessa pelastui, rauhaa rakastavaan lohikäärmeeseen ihastui. Sen selässä matkaten löysi metsän rajat, jotka olivatkin muodostuneet uskomuksista.
Turhista tarinoista, huhupuheista, vallanhimoisten vahtimisesta ja pienuuden pelkuruudesta.

Rajojen takaa löytyivät prinssit uljaat ja ritaritkin rohkeat. Olivat löytäneet uskomuksiin uskomattoman, vapaata tahtoa kunnioittavan, rohkeutta rakastavan, rehellisyyttä kunnioittavan kuningaskunnan.
Yhdessä ylistivät oman ajattelun onnea, vapautta valita ja vakuuttivat vanhan valtiaan päästämään kansan irti tarinoiden kahleista, kuningattaren kruunun kumartamisesta.
Ja he kaikki elivät onnellisena elämänsä loppuun saakka.

 

 

2 thoughts on “Satu aikuisille – Prinsessa ja lohikäärme

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s