Syyshumala

Sokerihumalassa. Kieltäpolttavasta, lapsuudelta maistuvasta makeasta kaakaosta.
Humalassa väsymyksestä, luomia painavasta päivästä – kiireestä, unohtelusta, vaativista ihmisistä jotka ovat sitä mieltä että kaupungin laidalta on liian pitkä matka. Kauas on aina pitkällä, jos ei halua päästä perille.
Syyshumalassa punajuuren verellisestä väristä, usvan peittämän pellon kauniista maisemasta, illassa kypsyvien omenoiden huumaavasta tuoksusta, vieraan kanssa iltalenkillä jutustelusta.

Haaveilen upottavasta nojatuolista jonne kaivautua talveksi. Koira kainalossa, toinen sylissä, kolmas jaloissa rauhaa vahtien. Lukisin kirjat jotka odottavat tulevansa avatuiksi, runot lausutuiksi. Kirjoittaisin tarinan – pelosta, tuskasta, vihasta, tyhjyydestä ja lopulta tyyneydestä. Ehkä rakkaudesta.
Maalaisin itseni ulos kevätauringon keltaisella, meren sinisellä, ripottelisin päälle lämmintä rantahiekkaa. Maalaisinko itseni merenneidoksi vain salaisuudet kuulevaksi simpukaksi?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s